Terapeuttista leivontaa

Eilen oli tällainen sadepäivä. Vaikka kodin järjestelyt sujuivatkin jouhevasti, mielessäni pyöri eräs lehdestä poimimani kakkuohje. Se ei antanut minulle rauhaa, vaan toi aina vaan uudestaan ajatuksen leipomisesta ja ohjeen tuoman herkullisuuden mielikuvasta. Ohje veti puoleensa kuin magneetti, jolla se oli kiinnitetty jääkaapin oveen.

Kakkuohjeen houkutus

Päiväruokaa laittaessani ohjeen houkutus voitti.  Luin sen kauttaaltaan läpi ja kakku jo melkein maistui kieleni päässä. Tsekkauskoneisto päässäni käynnistyi:  munia – ok,  ruokaöljy – loppu, mutta Oivariini juoksevaa kyllä,  fariinisokeria – ei, mutta ruokokidesokeria löytyy, pekaanipähkinää - hmm… kaapissa olisi mantelirouhetta ja jauhettua hasselpähkinää… Raaka-aineita kertyi ripeää tahtia työpöydän päälle ja pian perunoiden kiehuessa kakku alkoi valmistua.

Tarkkana kuin porkkana

Leivottaessa raaka-aineissa on jonkin verran varioimisen varaa, mutta tarkkana pitää olla.  Taitavankin jauhopeukalon on aika riskaabelia lähteä -  ainakaan juhlatilanteessa - muokkaamaan leivonnaisten ohjeita. Pienet muutokset saattavat vaikuttaa lähes dramaattisesti lopputulokseen. Koekeittiöllä mieleemme juolahtivat  ainakin nämä kokeilut: vaihto pyöreästä kakkuvuoasta suorakaiteen muotoiseen aiheutti kakun lässähtämisen keskeltä. Entä sitten 1 tl leivinjauheen lisäys?  Kakku kohosi ensin upeasti, mutta sekin lässähti vähintäänkin yhtä komeasti perään.  Myös uunit ovat erilaisia – keksit paloivat toisessa uunissa reunoista ja muoto valahti epämääräiseksi. Samalla taikinalla toisessa uunissa keksit tulivat täydellisiksi. Leipominen on sekä luovaa, mutta erittäin lainalaista toimintaa.

Leipomisen terapiaa

Leivonnassa on jotakin terapeuttista. Ehkäpä siksi, että siinä pitää keskittyä onnistuneen lopputuloksen saamiseksi. Leipomaan ryhtyessä tulee useinkin otettua se ”oma aika” eri lailla kuin ruokaa laittaessa.  Omanlaistansa terapiaa antaa yleiskoneen surina, taikinan maistamiset ja lopulta valloittavan leivonnaisen tuoksu. Jokin tässä leivontahommassa vaan kolahtaa, sillä kovin moni kertoo rentoutuvansa leipoessaan.

Viilaukseni onnistuivat ja kakku oli kerrassaan ihana. Päiväkahvipöydässä pistettiin stoppi kolmansien kakkupalojen jälkeen ja ohje arkistoitui omaan keittokirjaani. Kiitos sinulle, joka olit tehnyt hyvän kakkuohjeen ja annoit leipomisen mielihyvän ja makunautinnon. Se on kiteytyneesti tehtävämme myös täällä koekeittiöllä. Toivottavasti jotkut meidänkin ruoka- ja leivontaohjeista päätyvät keittokirjojenne väleihin ja tuovat mielihyvää nyt ja ehkä vuosikymmenienkin päästä.

Ihanaa kesää kaikille toivottaen,

Ilona
(pian kesälaitumilla, kuten tämä blogikin)