Tittelinä Suklaataiteilija
Mika Gröndahl aloitti unelmiensa toteuttamisen avatessaan ensimmäisen suklaapuotinsa Kruunuhakaan vuonna 2006. Suklaaherkkuja voi nauttia leppoisasti laatukahvin kanssa, samalla kun mitä uskomattomimmat tuotteet syntyvät vitriiniin aivan asiakkaan silmien alla.
Kyse ei ole mistään tusinatavarasta: Gröndahlin käsissä suklaa muuntuu kakuiksi, leivoksiksi, praliineiksi – ja vaikka miksi. Intohimoisesta suhtautumisesta suklaaseen kertoo myös se, että Gröndahl näkee jokaisen yksittäisen tuotteen ainutlaatuisena taideteoksena. Olisiko suklaataiteilija siis sopiva titteli?
- En ole suklaamestari, sillä sitä nimitystä käytetään suklaanvalmistajista. En myöskään ole opiskellut kondiittoriksi, joten en voi väittää olevani suklaakondiittorikaan. Suklaataiteilija on ihan käypä titteli, sillä olen suklaan ohella kiinnostunut taiteesta, mies virnistää.
Vapaita muotoja, villejä makuja
Mika kertoo, että suklaasta voi loihtia mitä vaan – samalla tavalla, kuin kuvanveistäjä voi käyttää savea. Ulkopuolisen silmin suuri luovuus näkyy esimerkiksi suklaapraliinejen maku- ja maustemaailmassa, joka on yllättävä ja monivivahteinen.
- Makuyhdistelmät syntyvät mietiskelemällä, millaiset elementit sopivat yhteen – ja tietysti ihan kokeilemalla. Ensin vaikkapa maistelee mielessään puolukkaa ja miettii, mikä suklaalaatu sopisi sen kanssa. Siinä samassa tulee pyöriteltyä ajatuksissaan, minkälaiset aromit täydentäisivät niitä, Mika kuvailee uusien makuyhdistelmien kehittelyä.
- Eurooppalaiset kokeilevat kenties vielä villimmin uusia makuja suklaan kanssa, esimerkiksi wasabia. Ehkä huippu on pekonisuklaa, joka on trendikästä lontoolaisissa suklaapuodeissa, Mika valottaa suklaamuodin hurjimpia trendejä.
Kotona kokeilu kannattaa
Mika kannustaa kotikokkeja suklaan pariin. Aivan ensimmäiseksi kannattaa tutustua erilaisiin suklaalaatuihin ja niiden ominaispiirteisiin – tietenkin maistelemalla. Ensin vaikkapa valkoista suklaata, sitten maitosuklaata ja lopuksi tumman suklaan eri vahvuuksia. Suklaan maistaa parhaiten huoneenlämpöisenä ja ohuina siivuina. Suu kannattaa aina välillä huuhdella vedellä.
Suklaata kannattaa kokeilla makeiden leivonnaisten lisäksi muussakin ruoanlaitossa:
- Tumma suklaa sopii esimerkiksi erilaisiin kastikkeisiin. Rouhitut pavut taas antavat kivan säväyksen esimerkiksi salaatteihin tai sopivat lihan kuorruttamiseen, Mika vinkkaa.
Kun suklaataiteilijalta kysytään, suklaa on aina paikallaan. Se saa ihmisen joka kerta hyvälle tuulelle ja on sitäpaitsi tutkitusti terveellistäkin!
Suklaahistorian
lyhyt oppimäärä
Suklaata saadaan kaakaopuun, Theobroma cacaon pavuista. Jukatanin niemimaalla Maya-intiaanit viljelivät kaakaota jo 2000 vuotta sitten – alun perin sen maukkaiden hedelmien vuoksi.
Aluksi kaakaopuun hedelmien kitkerät siemenet heitettiin pois, kunnes sattuma puuttui peliin: kaakaopuun hedelmä putosi vahingossa nuotioon ja paahtuvien siementen miellyttävä tuoksu houkutteli maistamaan niitä. Herkullinen maku teki pavut hetkessä suosituiksi.
Eurooppaan kaakaopavut löysivät tiensä 1500-luvun espanjalaisten löytöretkeilijöiden Kolumbuksen ja Cortezin mukana. Suklaaseen suhtauduttiin heti tunteella: munkit epäilivät sen esimerkiksi herättävän lihallisia himoja, mutta yhtälailla oppineet uskoivat sen myönteisiin vaikutuksiin.
Van Houten –niminen hollantilainen keksi 1800-luvulla puristimen, jolla kaakaovoi saatiin erotettua kaakaopavusta. Näin suklaatuotteiden teollinen valmistus pääsi vauhtiin ja herkku löysi tiensä yhä laajemmalle ihmisten makuhermojen iloksi.
Herkullisia reseptejä suklaasta
-
862 7
-
1240 52
-
161 3
-
144 0
-
200 4
