Eeva-Kaisa Pulkka  

Mitalimiehen renkaassa vietetään huolettomia lomia

Sonkajärveläinen Seppo Mönttinen on kolmen kultamitalin mies. Hän on ollut saman lomarenkaan lomittajana kaksikymmentä vuotta ja niistä kolme on saanut tänä aikana kultaisen Walter Ehrströmin mitalin. Parhaimmillaan renkaassa oli yhdeksän tilaa, nyt kuusi.

-Ensimmäisen kerran olin lomittajana naapurissa 14-vuotiaana koululaisena. Ennen koulua aamulypsy ja koulun jälkeen iltalypsylle, Seppo Mönttinen muistelee. Aiempaa kokemusta hän oli saanut kotitilallaan.

-En ollut ennen lypsänyt kannukoneella. Lypsyn jälkeen siivilään vilkaistessa ajattelin, ettei lypsykone sentään imuri ole, Mönttinen nauraa.

Vähitellen lomituspaikkojen määrä lisääntyi ja matkat menivät alkuun polkupyörällä. Keväisin Mönttinen oli apuna toukotöissä. Nykyisin

kotitila on Mönttisen veljen hoidossa ja siellä kuluvat usein lomittajan vapaapäivät.

-Olin parikymppisenä puolitoista vuotta peltiseppänä Ruotsissa, mutta kivikylässä ei aika oikein kulunut. Työ olisi ollut mielekästä, Mönttinen sanoo.

-Sitä taitaa olla niin tottunut, että ei osaa enää vaihtaa ammattia, Mönttinen nauraa ilmeisen tyytyväisenä työhönsä.

Mönttinen tekee pääasiassa tilojen vuosilomia. -Äitiyslomat ja sijaisavut tiloilla tekee joku muu, sillä muuten koko tilanne jumiutuisi, Mönttinen kertoo.

Rengas jakaa työvuorot pariksi, kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin ja toimittaa listan maataloustoimistoon. Välipäivinä Mönttinen lomittaa renkaan ulkopuolisilla tiloilla. -Mielelläni käyn myös muualla, koska jokaisella tilalla tulee aina uusia asioita eteen. Se on hyväksi omalle kehitykselle, Mönttinen tuumii.

Päivä kahdessa osassa

Lomittajan kaksiosainen työaika on toisaalta etu, toisaalta haitta. Työpaikalle on lähdettävä kaksi kertaa päivässä, mutta päivällä on aikaa hoitaa omia asioita tai ottaa vaikka päiväunet.

Seppo Mönttistä ei ole isäntäväen tarvinnut työpaikalla odotella. Pitkän uran aikana ei lomittaja ole jättänyt kertaakaan tulematta ja myöhästynytkin vain harvoin.

-Kerran työmatka kesti kolme ja puoli tuntia, kun auto lakkoili yli neljänkymmenen asteen pakkasella. Toisella kerralla auto särkyi, mutta sopivasti taksin tiehaaraan ja taksilla sitten töihin, Mönttinen muistelee.

-Aiemmin auto jäi joskus kinoksiin. Siinä aamu-unet karisee, kun kävelee lumista tietä kolme kilometriä, Mönttinen nauraa. Nykyisin tiet on aurattu aamun varhaisillekin kulkijoille.

-Tottakai lähteminen joskus tympii, mutta muutama vapaapäivä tekee aina ihmeitä ja työ maittaa, Mönttinen tunnustaa.

Työ tehdään talon tapaan

Tilan työt ja tavat Mönttinen käy tarkkaan läpi isäntäväen kanssa ensimmäisenä aamuna. -Utareen pyyhkimisestä lähtien koetan tehdä työt samalla tavalla kuin isäntäväki, etteivät lehmät vierastaisi, hän kertoo.

Tarvittaessa Mönttinen on kirjoitellut ohjeita paperille muistin tueksi. Erityisesti ruokinta ja vasikoiden juotto on tehtävä tarkasti samalla tavalla, ettei ongelmia tule.

Vaikka ensimmäinen loma-aamu meneekin lomalaisilta "hukkaan" lomittajaa opastaessa, ei siitä Mönttisen mielestä pitäisi tinkiä. Juuri eläinten kanssa sattuu eniten tapaturmia ja työturvallisuusasiat tulevat paremmin esille töitä paikan päällä neuvottaessa.

-Tätä lomittajan opastamiskertaa olisi kehitettävä, ettei lomaa tarvitsisi kuluttaa töiden tekemiseen lomittajan kanssa.

Oman renkaansa tiloilta Mönttinen kehuu saaneensa hyvät ohjeet. -Huumorilla on heitetty, että se on lopputili ja lomarahat, jos maidon laatu heittää, Mönttinen tuumaa. Hän kiitteleekin renkaansa tiloja luottamuksesta, että hänet on töihin otettu.

Oppi käytännöstä

Hyväksi lomittajaksi ei Mönttisen mielestä pelkällä kirjaviisaudella tulla. -Oppisopimuskoulutus on varmasti tälle alalle erityisen sopiva. Työ perustuu käytäntöön ja se on erilainen jokaisella tilalla.

Erityisen tärkeää on luottamus ja rehellisyys lomittajan ja isäntäväen välillä. -Jos tilalla ei ole ketään paikalla on sinne pakko mennä. Ellei itse pääse, on itse hankittava sijainen, Mönttinen muistuttaa.

-Parasta oppia on, kun töppäilyistä tai tekemättömistä hommista sanotaan heti, Mönttinen lisää.

Lomittajan ammattiin tarvitaan oma-aloitteinen, vastuuntuntoinen ihminen. Sellaisen ovat ainakin Mönttisen renkaan tilat saaneet. Eräs renkaan tilan isäntä tuumasi nauraen, että paremmin taitaa lomittaja hoitaa lehmät kuin itse.