Vesa Tompuri

Lietevarastojen rakentamisen laadussa yhä parannettavaa

Kymmenkunta vuotta sitten säädetty lietelannan talvilevityskielto pakotti valtaosan suomalaisista karjatiloista kasvattamaan varastointikapasiteettiaan. Keskimäärin lisävarastokoko on ollut noin 500 m³. Luku vastaa kahdeksan kuukauden aikana karjataloudessa syntyvää lantamäärää. Lisävarastot alkaa olla rakennettu; nyt varastoja rakennetaan aiempaa enemmän uusien navettarakennusten yhteydessä. Tämä näkyy myös betonielementtiteollisuuden tuotannossa. Toimituksia on vähemmän, mutta toisaalta ne ovat suurempia.

Samaan aikaan levityskiellon langettamisen kanssa avautui mahdollisuus saada maatalouden ympäristöinvestoinneille rahoitustukea. Tuen määrä on pysynyt koko ajan 25 prosentissa kustannusarviosta. Lietevarastojen ohella ympäristötuen piiriin luetaan kuivalantalat, virtsasäiliöt, multauslaitteet ja säilörehun puristenestesäiliöt.

-Meille tukianomuksia jätetään nykyisin noin 300 vuodessa. Näistä noin kolmannes liittyy lietesäiliöiden rakentamiseen. Uusia navettalupia on tälle vuodelle haettu noin 30, mikä on vähän verrattuna huippuvuoteen 1999, mutta paljon enemmän kuin viime vuonna, kertoo rakennusinsinööri Tapani Kaipio Etelä-Pohjanmaan Työvoima- ja Elinkeinokeskuksen maatalousosastolta.

Viime vuoden pohjalukemat johtuvat EU-maataloussopimuskauden vaihtumisesta. Rahoitus on kansallista, mutta sen ehdot käyvät Brysselissä hyväksytettävinä kutakin kuusivuotiskautta varten.

Maatalouden betonirakentamisen markkinoita hallitsevista kolmesta yrityksestä kaksi toimii Pohjois-Savossa ja yksi Etelä-Pohjanmaalla. Lietesäiliöelementtien valmistuksessa iisalmelaisen Mestari-Farmi Oy:n ja siilinjärveläisen Lujabetoni Oy:n Varkauden tehtaan sekä Haukiputaalla sijaitsevan YM-Elementti Oy:n yhteenlaskettu markkinaosuus lähentelee kahta kolmasosaa koko alan markkinoista. Kaikkiaan betonielementtejä maataloudelle valmistaa noin viisikymmentä yritystä, joista vain viisi on hakenut ja saanut Maatalousministeriön ennakkohyväksynnän. Arviolta puolet vuosittaisista rakennushankkeista on ennakkohyväksynnän piiriin kuuluvien yritysten käsissä.

-Elementin laadun kannalta on merkityksellistä, että tuotantoa valvotaan. Alan valvontahan perustuu SFS-sertifikaattiin, jonka noudattaminen takaa sen, että valmistukseen käytettävän betonin lujuusluokka ja koko tuotantoketju on suunnitellun mukainen, muistuttaa toimitusjohtaja Seppo Hoffren Mestari-Farmi Oy:stä.

Hoffrenin peräänkuuluttama käytäntö ei pelkästään vielä takaa onnistunutta lopputulosta. Aivan viime aikoihin asti tavallinen työmaakäytäntö oli, että säiliön pohjalaatta ja elementtien pystysaumat valettiin omatekoisella betonimassalla. Vesitiiviissä rakenteessa ehdottomana miniminä vaadittava betonin puristuslujuus K30 ei omatoimisesti sekoitettavissa massoissa ole saavutettavissa.

-Väärässä paikassa säästämistä on ilman muuta se, että tiiviitä seiniä täydennetään vuotavalla pohjalaatalla ja saumoilla. Pohjalaatta saa olla paikalla valettu, mutta tehdasmassaa käyttäen, Hoffren korostaa.

Ennakkohyväksynnän kriteerit tiukkenemassa

Maatalousministeriö myöntää ennakkohyväksynnän muillekin kuin betonirakenteisille säiliöratkaisuille, mikäli tekninen toimivuus on dokumentein osoitettu. Toisaalta betonielementillä ei ole mahdollisuuksia, mikäli tuotannon laadunvalvonnan SFS-sertifikaatti puuttuu.

-Kaikkia rakenneratkaisuja varten standardia ei olemassa. Silloin määrittelemme kantamme tutkimusaineiston perusteella. Hyväksyntä voidaan myöntää kolmeksi tai viideksi vuodeksi, lähinnä riippuen käyttökokemusten laajuudesta, selvittää suunnittelija Kjell Brännäs Maatalousministeriöstä.

Ennakkohyväksynnän kannalta tärkeää on sisällyttää mukaan myös rakenteiden lujuuslaskelmat sekä tärkeimmät suunnitelmapiirustukset. Jatkossa käytäntö saattaa Brännäsin mukaan tiuketa niin, että virallista hyväksyntää hakevalla yrityksellä on oltava käytössään laatujärjestelmä.

Suunnittelun rahoitus ja työmaavalvonnan vähäisyys ongelmina

Maatalousrakennushankkeista vastaavat organisaatiot ovat olleet viime vuosina jatkuvien muutosten kourissa. 1990-luvun puolivälissä hankkeiden rahoituksesta päättäminen siirtyi kokonaan alueellisilta ympäristökeskuksilta silloisille maaseutupiireille. Viime mainitut - väliin nimellä maaseutuelinkeinopiiri - toimineet läänitason organisaatiot siirtyivät kesällä 1997 Työ- ja elinkeinokeskusten alaisuuteen.

Työn sisältö näillä TE-keskusten maatalousosastoilla on entisen kaltainen; organisaatioissa työskentelevät, usein rakennusmestarin koulutuksen hankkineet asiantuntijat ottavat kantaa sekä rahoitushakemuksiin että rakennusteknisiin kysymyksiin.

-Neuvontatyötä on koetettu tehdä. Työmaatoiminnan laatu on kyllä parantunut, mutta kehitettävää on yhä. Enää ei juurikaan tapaa omatoimisia elementtiyritelmiä. Toisaalta huolimattomuutta ja tietämättömyyttä esiintyy maatäyttötöissä jatkuvasti, Tapani Kaipio kertoo.

Kaipio korostaa sitä, että kukin varasto olisi suunniteltava nimenomaisen rakennuspaikan ehdoilla, maapohjan ominaisuuksista lähtien. Kaikkein heikoimmin kantaviin paikkoihin on viime vuosina rakennettu myös muutamia kymmeniä kevytrakenteisia tiivistyskalvoaltaita.

Myös elementtiteollisuuden piirissä muistutetaan asianmukaisen maarakentamisen tärkeydestä. Elementit on suunniteltu tilanteelle, jossa säiliö on lietettä täynnä. Nykyinen mitoitus lähtee siitä, että maanpaine ei ole toisella puolella antamassa vastapainetta eli "rakenne antaa anteeksi työmaan huolimattomuuden". Sitä, että elementtiseinää rasittaa maa-aineksen routivuudesta johtuva routavoima, rakenne ei ole suunniteltu kestämään. Seinien tausta tulisi tästä syystä aina täyttää routimattomalla maalla.

Lietevarastojen kattaminen lisääntymässä

Aiemmin harvinainen käytäntö kattaa lietevarasto on lisääntymässä myös Suomessa. Sikaloiden varastoissa tämä on ollut hieman tavallisempaa, koska niissä muodostuva metaanin hajuhaitat ovat suurimmat. Suurimmissa varastoissa on kokeiltu myös metaanin valjastamista energiakäyttöön. Karjatiloillakin kattaminen on yleistymässä viime vuoden alusta voimaan tulleen nitraattidirektiivin myötä.

Tähän asti lantaloiden kattaminen on ollut yleisintä Länsi-Suomessa, suuremman asuintiheyden ja tästä syystä korostuvien hajuhaittojen johdosta. Käytännön pakollisuus on suuressa määrin alue-, jopa kuntakohtaista.

Tavallisin kateratkaisu on puurakenteinen. Myös kelluvia kevytkatteita on kokeiltu. Betoniset eivät ole yleistyneet, osittain niihin liittyvien turvallisuusriskien johdosta. Omatoimirakentajan raudoittama ja valama kate saattaa herkästi tulla alas - pahimmassa tapauksessa silloin, kun säiliö on tyhjillään ja puhdistettavana.