Eeva Brofeldt  

Ovatko rehunsäilönnän suunnitelmat valmiina?

Useimmilla maitotiloilla ensi kesän rehuntekoa on jo varmaan yksityiskohtaisesti mietitty. Jos jotain on vielä suunnittelematta, alkaa tulla kiire, ettei h-hetkellä tarvitsisi tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Lypsykarjojen suurentuessa säilörehun teosta on tullut ehkä  peräti vuoden vaativin työhuippu. Ajoituksen suhteen säilörehun teko on viljankorjuuta tarkempaa, sillä tuleentuneen viljan laatu ei heikkene nopeasti ainakaan hyvällä säällä. Sen sijaan säilörehun raaka-aineena käytetty nurmi jatkaa kasvamistaan, korsiintuu ja alkaa nopeasti menettää nuorelle nurmelle tyypillisiä hyviä ruokinnallisia ominaisuuksiaan. 

Rehun teko on yhä useammin ulkoistettu ja sitä vaihtoehtoa varmaan harkitaan nytkin monella maitotilalla. Työhuipuista selviämiseen ja investointien hallintaan tilan ulkopuolisen työvoiman käyttö on hyvä ratkaisu. Maahamme on viime vuosina kehittynyt ammattitaitoinen säilörehu-urakoitsijoiden ammattikunta. Näitä ei kuitenkaan jokaiselle paikkakunnalle riitä, joten sopimusta tehtäessä kannattasi kaiken varalta keskustella urakoitsijan kanssa myös siitä, mikä on hänen laadullinen vastuunsa ja miten työn laatu todetaan.

Hyvä rehu
säästää kustannuksia

Maidontuottajille perustellaan usein hyvälaatuisen säilörehun tarvetta meijeriteollisuuden näkökulmasta. On totta, että huono säilörehu saattaa aiheuttaa ongelmia meijeriteollisuudessa, mikäli sen kanssa ei navetassa ole osattu toimia oikein. Mutta suurin häviäjä säilörehun laadun huonontuessa on maidontuottajan oma talous.

Huono säilörehu ei maistu lehmille ja ne syövät sitä vähän. Kun senkin vähän ruokinnallinen arvo on kehno, tullaan helposti tilanteeseen, jossa lehmä näkee nälkää. Tämä puolestaan johtaa maitotuotoksen alenemiseen, maidon koostumuksen huononemiseen ja ennen pitkää eläimen sairastumiseen.

Huonon säilörehun jättämää aukkoa ruokinnassa voi toki paikata muilla rehuilla. Kuitenkin jokainen tähän tarkoitukseen ostettu täydennysrehukilo on tarpeeton kustannus, sillä hyvänlaatuisen säilörehun tekeminen ei maksa enempää kuin huononkaan.

Laaturehusta
laatumaitoa

Meijeriteollisuudelle suurin riski on säilörehuista, jotka haisevat pahalle ja joissa on runsaasti mikrobikasvustoa. Haitallisimpia niistä ovat homeet ja voihappobakteeri-itiöt. Viime vuosina on syksyisin ilmennyt joitakin niin pahoja maidon makuvirhetapauksia, ettei maitoa ole voitu käyttää elintarvikkeeksi. Suurin osa makuvirheistä on johtunut huonoista säilörehuista.

Voihappobakteeri-itiöt taas ovat juustoloiden ongelma. Itiöityneet bakteerit selviävät hengissä maidon lämpökäsittelyn läpi ja jatkavat kasvuaan juustossa sen kypsytyksen aikana. Kuvat pullistuneista, voihappokäyneistä, elintarvikekelvottomista juustoista lienevät kaikille tuttuja. 

Kirjoittaja on Valion alkutuotantojohtaja.