Navetan rakennuttamisessa tarkat sopimukset ovat tarpeen. Toni Haapakoski Saarijärveltä palkkasi kokeneita asiantuntijoita avukseen sopimustekstejä sorvaamaan. Jälkeenpäin arvioituna tarkkuus osoittautui perin tarpeelliseksi. Tarkempikin olisi saanut olla, hän sanoo nyt.

”Rakennuttaminen on sopimusten tekemistä ja niiden noudattamisen valvontaa”, sanoo Osuuskunta Maitosuomen kenttäpäällikkö Olavi Koskimäki. Lause oli jäänyt hänen mieleensä ProAgria Etelä-Pohjanmaan palvelupäällikön Timo Korpelan esitelmästä. Koskimäen mielestä se tiivistää asian oivallisesti niin kuin se on.

”Tosi on”, myötäilee Toni Haapakoski Saarijärveltä. Hän rakennutti yhden robotin navetan vaimonsa Mari Haapakosken kanssa. Rakentajana toimi tunnettu, alan tunteva yritys. Navetta otettiin käyttöön helmikuussa 2008. Haapakosken mukaan eniten ongelmia tuottivat juuri sopimukset ja niiden noudattamisen valvonta. Itse rakentamisprojektia hän pitää muuten melko hyvin sujuneena.

”Mehän suunniteltiin”, kertoo isäntä. ”Varmaan satakunta navettaa käytiin läpi vuosituhannen vaihteesta lähtien. 2004 alkoi olla selvää, että tilalle rakennettaisiin makuuparsipihatto, jossa lypsyn hoitaisi robotti.”

Isäntä pääsi tutustumaan Pohjoisen Keski-Suomen Oppimiskeskuksen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun luonnonvaraalojen yksiköissä lypsyrobotin toimintaan ensimmäisten joukossa Suomessa. Hän toimi siellä maatalousteknologian opettajana. Robotti on siitä harvinainen maatalouskone, että se on töissä periaatteessa aina. Lisäksi se vain paranee vanhetessaan, koska ohjelmat kehittyvät.

Ammattilaiset rakensivat

Toni Haapakoski sanoo olleensa harkitsevainen ja varovainen sopimuksia tehdessään. Jälkeenpäin osoittautui, että tarkkuus osoittautui perin tarpeelliseksi. Tarkempikin olisi saanut olla, hän sanoo nyt. Hän palkkasi kokeneita avustajia neuvonantajakseen sorvaamaan sopimustekstejä.

Sopimuksen peruslähtökohta oli tuntilaskutus. Tämä on yleinen käytäntö jo siitäkin syystä, että kokonaisurakkojen tarjoajaa ei joko ole, tai sitten rakentajat lisäävät varmuuskerrointa sen verran, että hinta karkaa pilviin.

Tilatiedot
	Maidontuottajat: Toni Haapakoski 36 v., Mari Haapakoski 33 v. eläinlääkäri, Taavi 5 v., Tatu 2 v.
	Tila: Saarijärven Kalmarissa
	Navetta: yhden robotin navetta, käyttöönotto 2008
	Pyöröpaalisäilörehu, pyritään tuubisäilöntään
	Metsä: 160 ha
	Pelto: vuokramaineen 153 ha
	Karjanhoitaja: Timo Penttilä vuodesta 2008

Ongelmat nousivat esiin rakentamisen loppuvaiheessa. Työnjohto ei toiminut. Niinpä palkat ja tunnit juoksivat, mutta miehet seisoivat. Miehiä seisoi sen verran monta, että miehitystä oli ohennettava. Urakoitsija ei tästä luonnollisesti pitänyt. Sopimustekstejä tutkimalla ongelmista päästiin kuitenkin jonkinlaiseen sopuun ja asiat alkoivat sujua.

Työmaan valvoja palkattiin erikseen. Hän hoitikin hommansa hyvin. Lopputulos miellyttää isäntäväkeä. Valvoja kävi työmaalla vähintään kerran viikossa, tarvitessa useammin.

Työmaalle palkattiin myös yleismies Jantunen pitämään huolta esiin nousseista hetken haasteista. Isäntä itse hoiti samaa roolia. Työmaata siivotessa sai samalla hyvän käsityksen kulloisestakin tilanteesta.

Työtaakka keveni

Haapakosket sanovat olevansa tyytyväisiä uuteen navettaansa. Robotilta myydään tällä hetkellä maitoa 550 000 litraa vuodessa. Tavoitteena on nostaa vuotuinen maitomäärä 600 000 litraan ja ylikin. Maitomäärä robottia kohti vaikuttaa nopeasti kannattavuuteen.

Keskituotos tippui rakentamisvuonna paljon. Se on kyllä kipuamassa takaisin. Nyt mennään 8 000 kilon vaiheilla. Eläinten lisäys on vaatinut lehmien ostamista. ”Kymmenkunta karjaa on ostettu”, muistelee isäntä. Vanhoissa tiloissa eläinten lisäämiseen ei ollut juuri mahdollisuuksia.

”Navetta maksoi enemmän kuin olisi pitänyt”, myöntää isäntä. Kokonaiskustannus oli 1 250 000 euroa. Ympäristölupa aiheutti isot menot, kuten jäljempänä tarkemmin selitetään. Menoja oli nostamassa myös varautuminen tulevaan. Navetta laajennetaan mahdollisesti kahden robotin laajuuteen, kunhan talous, tuotanto ja muut reunaehdot on saatu vakiintumaan.

”Tilanne on hallinnassa”, sanoo isäntä. Periaatteessakaan hän ei pidä järin tärkeänä hintalappuihin tuijottamista. Oleellista on, saadaanko tuotanto käyntiin ja tuleeko investoinnille katetta. Jos tulee, asiat ovat siltä osin kunnossa. Yhteistyö ja avoimuus rahoittajien kanssa on todella tärkeää.

Haapakosket ovat tyytyväisiä erinomaiseen rakennustyön laatuun. Rakennus palvelee kymmeniä vuosia pienellä ylläpidolla. Navettainvestoinnilla on vähennetty työtaakkaa aivan ratkaisevasti. Normaalit rutiinit vaativat noin kuusi ihmistyötuntia vuorokaudessa. Seosrehun komponenttien hankinta ja tavalliset huoltotyöt vievät pari tuntia päivässä, jos mitään erityistä ei ilmene. Isäntä arvelee, että vähäisellä työvoiman tarpeella voi olla suuri vaikutus kannattavuuteen muutamien vuosien kuluttua.

Ympäristölupa
nosti kustannuksia

Toni Haapakoski toteaa ympäristöluvan tulleen heidän tapauksessaan poikkeuksellisen kalliiksi. Hän arvioi, että navetan paikan siirto alkuperäisestä paikasta uuteen maksoi noin 230 000 euroa ylimääräistä eli yli 3 000 euroa parsipaikkaa kohti. Pelkästään kalliota louhittiin 4 000 kuutiometriä.

Lisäksi rakentaminen viivästyi rahoituspäätöksen takia. Haapakosken mielestä ympäristöluvitus tarvitsisi totaalisen remontin. Tilanne on hänen mielestään oikeastaan lain vastainen. Lupaan ujutetaan määräyksiä, jotka perustuvat vain ympäristöviranomaisten mielipiteisiin, ei tutkittuun ja varmennettuun tietoon.

”Hyvä esimerkki edellisestä on ympäristöviranomaisten kanta säilörehun tuubisäilöntään”, sanoo Haapakoski. Siihen siirtyminen edellyttäisi hänen tilallaan muovimakkaroille betonialustat, joiden yhteyteen on järjestetty puristemehun keräily. Pyöröpaalisäilörehun kohdalla vastaavaa ei vaadita. Asioita tuntevalle tämä kertoo aika paljon tietämyksen tasosta.