Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Mihin kohtaan lehmälle annetaan pistos?
Mieltäni askarruttaa seuraava asia: mihin kohtaan tarkalleen lehmälle annettava antibioottipistos olisi annettava? Mitä tapahtuisi, jos se vahingossa osuisikin suoneen? Miten varmistan, että pistoksen mukana ei menisi ilmaa?
Kokematon pistäjä

Antibioottipistos tulisi antaa kaulan lihaksistoon. Kaulalihas on suositeltavin, koska pistoksen aiheuttamasta kudosärsytyksestä voi aina jäädä jokin jälki, esimerkiksi sidekudosmuodostuma eli arpi. Kaulaliha on vähemmän arvokas ruhonosa kuin esimerkiksi lapa, joten aikanaan lihantarkastuksessa mahdollisesti hylättävä kaulaliha ei alenna lihatiliä yhtä paljon kuin hylätty lapa. Toiset antibiootit ärsyttävät pistoskohdassa enemmän kuin toiset. Tavallinen prokaiinipenisilliini (Ethacillin ja Penovet) eivät ärsytä juuri lainkaan, sen sijaan esimerkiksi fluorokinoloni (Baytril) on huomattavan ärsyttävää.

Usein kaulaan pistäminen on kuitenkin hankalaa, esimerkiksi länkikytkyessä olevaa lehmää ei voi turvallisesti pistää kaulaan ilman, että avustaja pitää lehmää paikoillaan. Käytännössä esimerkiksi penisilliinipistokset annetaan turvallisuussyistä useimmiten lapalihakseen. 

Oikean pistoskohdan löytää kaulasta, kun tunnustelee kädellä kaularangan ja selkärangan luiden ja niskajänteen rajaaman kolmion. Kaulajänne rajaa tämän kolmion yläpuolelta. Kaulajänne on lehmän niskan ohut osa, johon ei saisi pistää, koska se on kivulle arkaa aluetta. Lapalihakseen voi pistää kolmioon, joka rajoittuu lapaluuhun, olkaluuhun ja kylkiluihin. 

Ennen pistämistä on hyvä täyttää injektioruisku valmiiksi. Muista ravistaa pulloa, jos etiketissä niin neuvotaan. Esimerkiksi prokaiinipenisilliini painuu ajan myötä pullon pohjalle ja ravistaminen on välttämätöntä. Ime lääke ruiskuun neulan lävitse, näin pullo pysyy puhtaana koko sen käyttöajan. Käytä aina puhdasta neulaa lääkkeen imemiseen, älä milloinkaan työnnä lehmässä (tai lattialla) käynyttä neulaa pulloon. Kun ruisku on täytetty mittaan asti, irrota se neulasta ja paina varovasti mäntää sisäänpäin pitäen ruiskun kärkeä ylöspäin. Näin saat ilman pois ruiskusta. Lihakseen pistetty pieni ilmamäärä ei tosin ole mitenkään vaarallista, mutta miksi pistää lehmään sellaista mikä ei sinne kuulu.

Pistoskohtaa ei tarvitse desinfioida ennen pistosta, riittää kun kohta on silminnähden puhdas. Esimerkiksi lannan tahrimaan kohtaan ei saa pistää. Paras neula useimpien antibioottien pistämiseen on "vaaleanpunainen neula", mikä on halkaisijaltaan riittävän suuri (1,2 mm) jotta lääke menee eläimeen kohtuullisen nopeasti. Sopiva neulan pituus on 40 - 50 mm. Neula pistetään juurta myöten lihakseen ilman ruiskua. Jos neula on pistettäessä ruiskussa kiinni, ruiskun kärki tai neula todennäköisesti katkeaa kun lehmä liikahtaa. Ennen ruiskun kytkemistä varmista, ettei neulasta valu verta. Jos verta valuu, ota neula irti ja pistä uudestaan. Kun neula on valmiina oikeassa kohdassa ja lehmä on lakannut liikkumasta, kytke ruisku huolellisesti neulaan ja ime vielä varmuuden vuoksi ja varmista, ettei ruiskuun tule verta. Kun kaikki on valmista, ruiskuta lääke ripeästi mutta rauhallisesti.

Pistoskohdasta pistoksen jälkeen mahdollisesti valuva veri ei merkitse sitä, että lääke olisi mennyt suoneen, eikä siitä tarvitse pelästyä. Lihaksensisäisen pistoksen yhteydessä vahingossa suoneen mennyt lääke, esimerkiksi prokaiinipenisilliini saattaa aiheuttaa kohtauksen lehmälle, mutta se menee useimmiten nopeasti ohi. Sekä lehmä että pistäjä pelästyvät, mutta kovin harvoin tulee vakavia vaurioita. 

Jos lääkettä on määrätty annettavaksi esimerkiksi 40 ml eli kaksi ruiskullista, tulee ne pistää eri kohtaan. Neula otetaan siis välillä pois ja pistetään uudestaan. Tämä on tärkeätä, koska varoaika saattaa pidentyä, jos lääkettä tulee yhteen kohtaan kovin paljon. 

Jos lääkettä on määrätty annettavaksi useampana päivänä, on hyvä pistää vuoropäivinä vasemmalle ja oikealle puolelle lehmää. 

Hävitä pistosvälineet turvallistesti. Ruiskut voi hävittää normaalin sekajätteen mukana, tai vaikka polttaa. Itse hävitän käytetyt neulat siten, että laitan ne tyhjään peltiseen säilykepurkkiin. Kun purkki on puolillaan, valan sen sementillä umpeen. Näin käsitelty neulajäte ei enää kelpaa uusiokäyttöön eikä vahingoita jätteenkäsittelijää. Käytetyt neulat voi myös viedä apteekkiin hävitettäväksi. Pistoksia antaessasi toimi aina rauhallisesti. Lehmä pelkää piikkiä, jos pistäjä pelkää sen antamista.