Kuva: Ablestock


MTT:n Maaningan tutkimusaseman
koeviljelmillä tutkitaan apila-nurmiseoksia.
Betty on pohjoiseen sopiva lajike.
Kuva Aino Murtomaa-Niskala

Typen hinta nousi. Olisiko apilasta avuksi? – Ilman muuta, vastaa tuore tohtori Arja Nykänen MTT:n Mikkelin koeasemalta.

Apila nappaa tarvitsemansa typen juurinystyröillään ilmasta. Apilan ja nurmiheinän seos on erinomaista ja lypsättävää rehua, jolla myös lihaeläimet kasvavat hyvin.

Arja Nykäsen mukaan puna-apila on ilmastoomme sopivin. Sen ainoa ongelma ovat talvituhot. Apila tarvitsee kolmisen viikkoa viimeisen sadonkorjuun jälkeen vararavintovaraston täydentämiseen. Varjoisat paikat ja yleensäkin kostea kasvusto lisäävät tautipainetta. Ojituksen on oltava kunnossa. Rehevä kasvusto kannattaa kerätä pois ennen lumen tuloa.

– Uudet puna-apilalajikkeet ovat entisiä parempia, Nykänen sanoo. Ilte sopii Etelä-Suomeen, Betty pohjoiseen. Jesper, Tepa ja Varte ovat satoisia hyvissä oloissa.

Kivennäismaalajit soveltuvat apilalle hyvin. Humuspitoisuuden kasvu parantaa

taudinkestävyyttä. Kalkitus on tärkeä, mutta pH 6 riittää viimeisimpien tutkimusten mukaan mainiosti.

Peruslannoitukseksi karjanlanta on paras, sillä sen ravinteet vapautuvat hitaasti. 25–30 tonnia hehtaarille on sopiva määrä. Vuotuiseksi typpilannoitukseksi riittää 50 kiloa hehtaarille jaettuna tasan ensimmäiselle ja toiselle sadolle. Liika typpi suosii heiniä apilan kustannuksella. Apilakin ottaa typen suoraan maasta, jos sitä on helposti saatavana.

Nykänen suosittelee apilanurmen perustamista suojaviljaan. Aikainen ohra on hyvä, kokoviljasäilörehu sitäkin parempi. Kokoviljasäilörehu antaa hyvän sadon perustamisvuonna, olkia ei jää peltoon ja apila saa aikaa pari, kolme ylimääräistä viikkoa vankistua ensimmäistä talvea varten.

Apilan siemenmääräksi riittää 3–5 kiloa hehtaarille. Siemenen ymppäys on paikallaan, etenkin pitkän apilanviljelytauon jälkeen. Seokseen sopivat timotei, nurminata ja/tai ruokonata, noin 20 kiloa hehtaarille. Juuririkkaruohot on torjuttava ennen perustamista. Täystiheä apilanurmi huolehtii itse yrttimäisten rikkakasvien torjunnasta.

Erinomaista rehua
märehtijöille

Apila sopii märehtijöille erinomaisesti. Sen solunseinämäkuitu on hitaasti sulavaa. Se puolestaan edistää märehtimistä ja syljen eritystä. Pötsin happamoitumisvaara vähenee, samoin sorkkakuume, juoksutusmahakiertymät ja maksavaivat.

Nykäsen mukaan apilan sulavuus voi olla heinäkasveja alhaisempi tuotantovaikutuksen kärsimättä. Kun tähän lisätään hidas kasvuston vanheneminen, saadaan kelvolliseen korjuuaikaan merkittävä lisä. Se on etu etenkin kevätkorjuussa. Apilan verkkaisen kehittymisen takia Suomessa ei kannata tavoitella kahta korjuukertaa enempää.

Iskukelamurskain on turhan raju korjuukone apilalle. Ulkomailla varisemisherkkien apilan ja sinimailasen korjuussa käytetään yleisesti telamurskaimia. Niiden ongelmana on korkea hinta. Mitä kuivempaa kasvusto on, sitä herkemmin lehdet varisevat. Tästä syystä haravointia on syytä kaikin keinoin välttää.

– Eräiden arvelujen mukaan apilan kasviestrogeenit haittaisivat eläinten lisääntymistä. Väitettä ei ole pitävästi todistettu, sanoo Nykänen. Lisääntymishäiriöissä saattaa yhtä hyvin olla kyse valkuaisen yliruokinnasta.

Puhaltumisvaara tunnetaan. Apilanurmien laiduntaminen lienee viisainta unohtaa, ellei kysymyksessä ole luomutuotanto. Syysodelmassa puhaltumisriski on suurin, etenkin pakkasyön jälkeen.

Siemenseokseen myös
alsikeapilaa

Puna-apilan ohella Suomessa voidaan viljellä alsike- ja valkoapilaa. Nykänen suosittelee pientä määrää alsikeapilaa siemenseokseen.

Vaatimattomana se saattaa paikata puna-apilan paikallisia kasvuvaikeuksia. Nykänen muistuttaa vielä sirppimailasesta. Se on sinimailasta hieman vaatimattomampi palkokasvi. Tosin sen siementä ei ole ollut hetkeen saatavissa. Valkoapila sopii laitumille. Se rönsyilee ja kestää tallausta. Puhaltumisvaara on senkin suhteen olemassa.

Apilat voivat tuottaa taloudellisesti nurmirehua. Parhaat luomumaidon tuottajat ovat osoittaneet väitteen todeksi. Apiloiden viljely vaatii vielä enemmän maanviljelijän taitoja kuin tavanomainen nurmiviljely, joka sekin on erittäin vaativaa. Paras taloudellinen tulos saadaan panostamalla suuriin rehuyksikkösatoihin.