Sukutila jo 15. sukupolvessa

Sukutila jo 15. sukupolvessa

Ilmajoella sijaitseva Ala-Fossin tila on perinteikkyydessään poikkeuksellinen paikka. Jo 15. sukupolvessa periytynyt tila näet löytyy kirkonkirjoista vuodelta 1546.

Kaksoisveljensä ja serkkujensa kanssa tilaa pyörittävä Kalle Fält kertoo kaikkien neljän serkuksen asuvan tilan yhteydessä.

– Teimme lopullisen sukupolvenvaihdoksen viime vuonna ja hommat on nyt jaettu meidän välillä. Jos on lypsyvuoro niin päivä alkaa klo 4.30. Silloin lypsetään eläimet, ruokitaan vasikat ja siivotaan parret. Klo 8-9 päästään pois aamulypsyltä ja tehdään vähän mitä milloinkin. Iltapäivällä lypsy alkaa klo 14.45 ja samat hommat toistuvat kuin aamullakin. Viiden ja kuuden välillä sitten lopetellaan.

– Jos on peltotöitä tai muuta niin sitten menee aina vähän myöhemmäksi vielä.

– Meillä on 130 lypsävää lehmää ja lisäksi parisataa mullia, eli sonnia lihantuotantoon.

Vanhan tilan perintö näkyy edelleen.

– Meillä ei ole lypsyrobotteja. Navettamme on valmistunut vuonna 1970. Se on rakennettu parsinavetaksi ja muutettu pihatoksi vuonna 1989. Lypsyasema on laitettu myös silloin ja sen jälkeen on uudistettu kaikenlaisia asioita, Kalle kertoo.

– Pihattonavetassa on avokourut ja parsipedit. Vaihdoimme ikkunat kennolevyiksi, jotta saamme kesäisin laskettua ikkunat täysin auki. Eli hyvinkin vanhan mallinen navetta, jota vanhempi polvi on päivittänyt ajan kuluessa.

Maitotilan pyörittämisessä viehättää vapaus


Vaikka maitotilallisen arki on ajoittain raskasta, on työssä runsaasti hyviä puolia.

– Tässä saa olla itsensä herra, vaikka EU tuossa onkin… Saamme itse päättää mitä päivän aikana teemme, Kalle kertoo.

– Ja kun koko suvun voimin pyöritetään tätä yritystä niin jos haluaa joskus vähän vapaata, niin se onnistuu. Ja onhan meillä melkoinen halli tässä, niin kaikkea omaakin voi tehdä siellä. Pikkuveli esimerkiksi on pelaillut kiekkoa, mutta ei meistä nykyisistä isännistä kukaan ole oikein mitään liikuntaa ikinä harrastanut.

– Itselläni menee sitten vähän moottoriurheilun puolelle, mopedia kun on tullut nuorempana rassattua, Kalle nauraa.

Mutta kuten joka työssä, myös lypsykarjan hoidossa on omat haasteensa.

– Jos ollaan vaikka navetan iltakierroksella ja eläimellä on esimerkiksi ongelmia tai poikimisia, niin siellä voidaan olla sitten vaikka yön läpi. Onhan tämä sitovaa työtä, mutta sen se vaan vaatii.

– Lehmät ovat kyllä mukavia eläimiä. Jokainen navetan asukki on ihan oma yksilönsä. Ne ovat omanlaisia persooniaan, ihan kuten ihmisetkin. Tämä työ saattaisikin olla aika tylsää jos kaikki niistä olisivat samanlaisia, mutta erilaiset yksilöt tekevät tästä virkistävää!


Vastaa kyselyyn!

Auta meitä kehittämään Valio.fi-verkkopalvelua vastaamalla lyhyeen kyselyyn.

Osallistu Ei kiitos

Energiatarpeesi