Christian Angelov on salin puolella rakkaudesta lajiin
Kokin koulutuksenkin saanut Vuoden Tarjoilija on sitä mieltä, että ihmisten kanssa työskentely tekee tarjoilijan työstä sekä hauskaa että tärkeää.
Voitto on pitkän harjoittelun tulos
Christian Angelov on kilpaillut paljon ja panostanut siihen: osallistumisia on niin kotimaisissa, pohjoismaisissa kuin kansainvälisissäkin kilpailuissa sekä tarjoilemisen että cocktailien osaamisessa. Vuoden Tarjoilija -kilpailun voiton voikin sanoa olevan seurausta kovasta harjoittelusta ja runsaasta kilpailukokemuksesta.
– Kilpailutilanne on sellainen, että kun siihen tottuu, se tuo varmuutta. Toisaalta osaa kiinnittää huomiota pieniin asioihin, kuten miten käyttää ääntä, mitä ennakoida tai miten toimia tuomareiden edessä. Toisaalta kilpailut ovat hienoja tilaisuuksia kehittää itseään ja nähdä, mitä muut tekevät – missä heidän ammattitaitonsa taso liikkuu. Ja samalla heiltä voi myös oppia paljon uutta, Angelov kertoo.
Veri veti ruoan pariin
– Kaikki alkoi varmaan veljen kanssa kokkailusta, siitä on jäänyt kiinnostus ruokaan. Ja sitten alkoi tulla julkkiskokkeja, kuten Gordon Ramsayta ja Jamie Oliveria, joiden kautta muodostui ajatus, että ruoan parissa voisi olla omakin tulevaisuus. Ravintolakoulu Perhon aikana sitten alkoi tavallaan hahmottua, että ihmisten kanssa oleminen ja sitä kautta salin puoli veti puoleensa. Teinkin sitten kaikki valinnaiset aineet tarjoilun ja baarin puolella, Angelov nauraa.
Esikuvikseen Angelov nimeää tietenkin veljensä, Samuil Angelovn, mutta luettelee samaan hengenvetoon pitkän liudan entisiä esimiehiään ja ihmisiä, joiden kanssa on työskennellyt. Vuoden Tarjoilijan äänestä kuuluu yhtä aikaa innostus ja kunnioitus: matka tähän pisteeseen on selvästi ollut tärkeä ja hieno.
Ruoasta tulee hyvä mieli
Kun puhutaan suosikkiruoista, Angelov nauraa taas ja myöntää rakastavansa laadukasta roskaruokaa:
– Hyvä pizza on vaan niin hyvää, ja hampurilainen. Ja lasagne! Olen monta kertaa sanonut ihmisille, että en ole koskaan nähnyt huonotuulista lasagnea syövää ihmistä. Siitä ruoasta vaan tulee aina niin hyvälle tuulelle!
Omien makumuistojen joukoista löytyy kuitenkin yksi ylitse muiden: makaronilaatikko. Eikä mikä tahansa makaronilaatikko, vaan veljen vaimon Annan laittama makaronilaatikko, johon laitettiin Valio Koskenlaskija® sulatejuustoa.
– Se on kyllä sellainen ruoka ja maku, joka tulee ihan ekana mieleen. Siinä on jotain tosi hyvää. Melkein hypin ilosta aina, kun sitä oli tarjolla.
Angelovn puheessa ruokaan yhdistyykin lähtökohtaisesti positiivinen tunnelma: ruoka on, ja sen pitää olla, nautinto. Siihen hän haluaisi nähdä panostettavan enemmän. Esimerkiksi sellainen ravintola, jonka satsaisi erityisesti salityöskentelyyn, voisi olla oma tulevaisuuden paikka.
– Haluaisin, että saliruoka loistaisi. Meidän ammattimme jää aina vähän taustalle. Tosi monessa ravintolassa tarjoilijalla on iso rooli, mutta sitä ei huomata. Itselleni ihan paras fiilis on se, kun joku on syönyt pitkän kaavan illallisen, ja sanoo sen päätteeksi, että oli upea ilta. Kiitos, että teit siitä mahdollisen ja pidit seuraa.
Tulevaisuudessa nautitaan enemmän laadusta
Kun Christian Angelovlta kysyy tulevaisuuden trendejä, hän uskoo ulkona syömisen yleistyvän lisää. Tämä näkyy hänen mielestään jo siinä, että erilaisia vaihtoehtoja on jo tarjolla enemmän viinibaareista ravintoloihin, jotka tarjoavat perinteisten makujen rinnalle jotakin uutta.
– Arvostus laadukasta ulkona syömistä kohtaan kasvaa. Enää ei haeta määrää vaan laatua. Nykyään jo sen halvimman sampanjan sijaan saatetaan haluta maistaa jotain pienen tuottajan sampanjaa, ja sellainen trendi yleistyy. Sitä toivoisin itsekin lisää: omaa tyyliä, jota ei ole poimittu muilta. Pienien tuottajien laadukkaita raaka-aineita ja tuotteita, joita ihmiset voisivat nauttia perinteisten rinnalla.
Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija -kilpailujen vastuullinen järjestäjä Suomessa on ELO-Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö. Kilpailu järjestetään vuosittain yhteistyössä laajan yhteistyökumppaniverkoston kanssa. Pääyhteistyökumppaneihin kuuluu esimerkiksi Valio.
Kuvat: Santeri Stenvall/ELO-säätiö
