Työvoimapula uhkaa ravintola-alaa – kuka tulisi töihin?
Kiinni vai auki, ulos vai sisään? – Ravintoloiden ovet ovat heiluneet viime vuosina moneen suuntaan. Asiakkaat eivät aina ole päässeet koronarajoitusten vuoksi sisään, ja samaan aikaan moni ravintola-alan työntekijä on kävellyt ulos ja vaihtanut alaa. Rajoitusten helpottaessa työvoimapula on todellinen, ja moni ravintoloitsija jännittää tulevaa.
”Olen ennakoinut ja palkannut jo hyvissä ajoin työntekijöitä uusiin ravintoloihini”, Along-kod Iamruang, Bangkok 9 -ravintolaketjun omistaja kertoo.
Bangkok 9 -ravintolat tarjoavat autenttista thaimaalaista ruokaa, joka on saanut vaikutteita katuruoka-annoksista. Keittiöön tarvitaan thaimaalaisen keittiön salat tuntevia kokkeja, joita Iamruang on palkannut suoraan Thaimaasta. Hän on huomannut, että monet muutkin ravintolat etsivät nyt työntekijöitä ulkomailta. Työluvat ja muu byrokratia hoituvat Maahanmuuttoviraston avustuksella. Siellä tunnistetaan jo ilahduttavasti ravintola-alan työvoimapula.
”Työluvan saaminen kyllä kestää edelleen kovin kauan. Siksi hankinkin luvat etupainotteisesti, jotta kaikki on valmista, kun työntekijöitä tarvitaan”, Iamruang sanoo.
Jos osaavia tekijöitä ei ole, kouluttaminen voi olla hyvä keino saada alalle lisäkäsiä.
”Olen kouluttanut useita työntekijöitä oppisopimuksella tarjoilijoiksi tai kokeiksi. Ravintolani ovat niin erikoisalaa, ettei suomalaisella kokin ammattitutkinnolla ja pihvin paistamisella pärjää.”
Töissä kynsin hampain
Epävarmoina aikoina moni ravintoloitsija on lomauttanut työntekijänsä. Alongkod näkee asian kuitenkin toisin.
”Yritän pitää kaikki töissä. En halua lomauttaa, etteivät työntekijät katoa. Mieluummin pyöritän tappiollista toimintaa hetken kuin lomautan. En vain pysty, enkä halua.”
Työntekijöiden pysyvyyteen voi totta kai vaikuttaa myös palkalla ja erilaisin bonuksin. Mitkä ovat Alongkod Iamruangin vinkit?
”Palkan tulee olla kohtuullinen ja lisäksi pitää järjestää riittävästi vapaita iltoja ja kehittymismahdollisuuksia. Työntekijöiden huomioiminen vähintään vuosittain on tärkeää. Aina välillä yllätän pienillä arvonnoilla ja muilla kivoilla pikkujutuilla.”
Teksti: Elisa Ojala, kuva: Kirsi-Marja Savola