Mitä lisäaineet ovat?

Lisäaineet puhuttavat, koska usein niistä ei ole riittävästi tietoa. Lisäaineista puhuttaessa on tärkeää tietää mikä on lisäaine ja mikä ei, mistä lisäaineet ovat peräisin ja miksi niitä käytetään. Lisäaineiden turvallisuutta on tutkittu tarkasti ennen kuin ne on hyväksytty EU:ssa käyttöön. EU:n yhtenäinen lainsäädäntö määrittelee elintarvikkeissa hyväksytyt lisäaineet, lisäaineiden käyttömäärät ja niiden merkitsemisen pakkaukseen.

Lisäaine vai ei?

Lisäaine lisätään tuotteeseen aina tarkoituksella jonkin halutun vaikutuksen vuoksi. Lisäaineet ovat käyneet läpi tarkan ja laajan turvallisuusarvioinnin EU:ssa ennen kuin ne on hyväksytty käyttöön elintarvikkeissa.

Valmistusaineet tai mausteet, kuten esimerkiksi suola, eivät ole lisäaineita. Lisäaineita eivät ole myöskään vitamiinit, jotka lisätään ravitsemuksellisessa tarkoituksessa tuotteeseen esim. nestemäisiin maitovalmisteisiin täydennetty D-vitamiini. Vierasaineet, kuten esimerkiksi raskasmetallit tai torjunta-aineet, jotka päätyvät tuotteisiin esim. ympäristökatastrofissa, on hyvä erottaa myös lisäaineista.

Mikä E-koodi?

E-koodi on eurooppalainen merkintätapa lisäaineille, jotka viranomaiset ovat hyväksyneet käytettäväksi elintarvikkeissa Euroopan unionin alueella. E-koodi tarkoittaa siis, että lisäaine on käynyt läpi tarkan turvallisuusarvioinnin EU:ssa ja sen mahdolliset haitalliset vaikutukset on myös arvioitu.  Jos lisäaineella on todettu haitallisia vaikutuksia suurina määrinä käytettynä, on sille määritetty hyväksyttävän päiväsaannin raja, ADI-arvo. Lisäaineet ovat turvallisia kun ADI-arvoa ei ylitetä.

Mistä lisäaineet ovat peräisin?

Lisäaineet voivat olla luonnossa esiintyvää ainetta, jotka on eristetty lisäainekäyttöön. Tällöin puhutaan luontaisista lisäaineista. Lisäaine voi myös olla luontaisen kaltainen eli kyseistä ainetta löytyy luonnosta ja ruoista, mutta lisäainekäyttöön kyseiset aineet ovat valmistettu kemiallisin menetelmin. Osa lisäaineista on kokonaan keinotekoisia, eli niitä ei esiinny luonnossa ja ne ovat valmistettu kokonaan kemiallisin menetelmin.

Mistä puolukka koostuisi, jos se purettaisiin ainesosaluetteloksi:

Vedestä, sokerista, kuiduista, vitamiineista, kivennäisaineista, säilöntäaineista (E 200, E 210), hyytelöimisaineesta (E 440), väriaineista (E 160a, E163) ja aromeista.

 

Miksi lisäaineita käytetään?

Lisäaineiden tärkein käyttötarkoitus on tuotteiden turvallisuuden ja säilyvyyden takaaminen estämällä esimerkiksi mikrobien kasvu tuotteessa. Pidempi elintarvikkeen käyttöaika vähentää myös ruokahävikkiä kotona. Lisäaineita käytetään myös esimerkiksi parantamaan tuotteen rakennetta, väriä tai makua sekä säilyttämään haluttu koostumus.

Miten lisäaineet merkitään pakkaukseen?

Tuotteen valmistuksessa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan aina pakkauksen ainesosaluettelossa lainsäädännön mukaan. Merkinnässä on kuvaava ryhmänimi sekä lisäaineen nimi tai E-koodinumero. Happamuudensäätöaineena käytetty luonnossa hedelmissä esiintyvä sitruunahappo voidaan ilmoittaa pakkauksessa kahdella eri tavalla: happamuudensäätöaine sitruunahappo tai happamuudensäätöaine E330.

Lisäaineet ja yliherkkyys

Lisäaineet voivat aiheuttaa joillekin yliherkkyysoireita kuten tavallinen ruokakin. Tavallisten ruoka-aineiden aiheuttamat allergiset reaktiot ovat kuitenkin tavallisempia kuin lisäaineiden aiheuttamat yliherkkyysoireet.

Aspiriinille (asetyylisalisyylihapolle) yliherkkä voi saada reaktion säilöntäaineena käytettävästä bentsoehaposta (E210-E219) tai sorbiinihaposta (E200-E203). Astmaatikon kannalta voivat hankalia olla sulfiitit (E220-E228), joita on myös mm. alkoholijuomissa ja kuivatuissa hedelmissä.