Proteiinin lähteet ja tehtävät

Proteiinit eli valkuaisaineet ovat suurikokoisia molekyylejä, jotka muodostuvat yhteen liittyneistä aminohapoista. Aminohappoja on 20 erilaista, jotka jakautuvat välttämättömiin ja ei-välttämättömiin aminohappoihin. Välttämättömät aminohapot tulee saada ravinnosta, sillä niitä ei voida muodostaa elimistössä muista yhdisteistä. Eläinkunnasta peräisin olevat proteiinit ovat yleensä biologisesti laadukkaampia kuin kasvikunnan proteiinit, koska niissä on runsaammin kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Proteiinien aminohappojärjestys, rakenne, kolmiulotteinen järjestäytyminen sekä keskinäiset sidokset vaikuttavat niiden toimintaan elimistössä, ravinnon proteiinien imeytymiseen ja siihen miten elimistö pystyy käyttämään niitä hyväkseen.
 

Proteiinin lähteet

Eläinkunnan tuotteista liha, kala, kana, kananmuna ja maitovalmisteet sisältävät eniten proteiinia. Kasvikunnan tuotteista puolestaan viljavalmisteet, palkokasvit sekä pähkinät ja siemenet ovat parhaita proteiinin lähteitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän Finravinto 2012 – tutkimuksen mukaan tärkeimmät proteiininlähteet työikäisillä miehillä ovat liharuoat (34 %), viljatuotteet (23 %) ja maitovalmisteet (23 %) sekä naisilla liharuoat (27 %), maitovalmisteet (27 %) ja viljatuotteet (23 %).

Imeytyneet aminohapot kulkeutuvat maksaan, joka on aminohappojen pääasiallinen hajotuspaikka. Maksa säätelee aminohappojen pääsyä verenkierron kautta muihin kudoksiin hyväksikäytettäväksi elimistön tarpeen mukaan. Haaraketjuiset aminohapot – joita on runsaasti esimerkiksi maidon proteiinissa – kuitenkin siirtyvät suoraan lihaskudokseen, jossa lihakset käyttävät ne hyväkseen.

20 aminohaposta 10 on välttämätöntä. Kunkin välttämättömän aminohapon tarve on 0,5-1,5 g/vrk. Kaikkia aminohappoja tarvitaan proteiinien syntetisoimiseksi, joten jo yhden välttämättömän aminohapon puute häiritsee proteiinisynteesiä. Kasvavien lasten proteiinintarpeesta 40 % pitäisi kattaa välttämättömillä aminohapoilla, aikuisilla sen sijaan riittää 20 %.

Toisin kuin hiilihydraattien ja rasvojen tapauksessa, proteiinit eivät varastoidu myöhempää tarvetta varten. Jos proteiinia saadaan ravinnosta yli tarpeen, ne käytetään energianlähteeksi.

Proteiinin tehtävät

Aikuisella on kehossa keskimäärin 10-12 kg proteiineja ja yli 100 000 erilaista proteiiniyhdistettä.

Proteiiniyhdisteet toimivat elimistössä monenlaisissa tehtävissä:

  1. Proteiiniyhdisteet toimivat lihasten ja luuston ja muiden kudosten ja elinten rakennusaineena.
  2. Monet elimistön toimintaa säätelevät yhdisteet kuten hormonit, entsyymit ja vasta-aineet ovat rakenteeltaan proteiiniyhdisteitä.
  3. Proteiinien rakenneosasista eli aminohapoista voidaan myös muodostaa elimistössä erilaisia yhdisteitä kuten kreatiinia, karnitiinia ja adrenaliinia.
  4. Proteiineja voidaan käyttää myös energianlähteenä, jolloin yhdestä grammasta proteiinia saa energiaa noin 4 kcal.
  5. Kuljettajaproteiinit ovat välttämättömiä monien ravintoaineiden imeytymisessä ja niiden kuljettamisessa kehon eri osiin. Esimerkiksi kalsium imeytyy suolistosta sitoutumalla kuljettajaproteiiniin ja D-vitamiini kulkee verenkierrossa proteiiniin sitoutuneena.

Niukan proteiinin saannin vaikutukset

Jos proteiinia ei saada ravinnosta riittävästi tärkeiden elintoimintojen ylläpitämiseen, joudutaan hajottamaan lihaskudoksen proteiinia. Jos kokonaisenergian saanti on niukkaa, lihasproteiinia joudutaan käyttämään myös energiaksi. Niukka proteiininsaanti heikentää yleiskuntoa, koska mm. vastustuskyky, lihaskunto ja ravintoaineiden imeytyminen heikkenevät.

Proteiinille sallittu useita terveysväitteitä

Euroopan komissio on sallinut asetuksellaan proteiinille kolme terveysväitettä: Proteiini edistää lihasmassan säilymistä, proteiini edistää lihasmassan kasvua ja proteiini edistää luston pysymistä normaalina. Sallitut terveysväitteet voidaan esittää elintarvikkeista, jotka ovat kyseisen ravintoaineen LÄHTEITÄ eli täyttävät EU asetuksessa määritetyn vähimmäismäärän ravintoainetta. Proteiinin kohdalla tämän väitteen käytönehtona on että vähintään 12 % elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista.

 

Lähteet:

1.              Anni Helldán, Susanna Raulio, Mikko Kosola, Heli Tapanainen, Marja-Leena Ovaskainen, Suvi Virtanen. Finravinto 2012 -tutkimus.

2.              Aro A, Mutanen M, Uusitupa M. Ravitsemustiede. 4. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim; 2012. 


Vastaa kyselyyn!

Auta meitä kehittämään Valio Ammattilaiset -verkkopalvelua vastaamalla lyhyeen (max 3 minuuttia) kyselyyn. Vastauksesi on tärkeä. Kiitos ajastasi jo etukäteen!

Osallistu Ei kiitos