Ravitsemus- ja terveysväitteet

Vain hyväksyttyjä ravitsemus- ja terveysväitteitä saa käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa. EU:n ravitsemus- ja terveyslainsäädäntö on yhdenmukaistanut elintarvikkeiden terveysmarkkinointia EU-maissa. Sen myötä EU-maissa vallitsevat yhteneväiset säännöt ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön suhteen. Terveysväitteen käytön edellytykset ja hyväksymiskäytännöt ovat siis samanlaiset koko EU:ssa. 

Väitteet arvioidaan tieteellisesti

EU:n ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen mukaan kaikkien markkinoilla käytettävien väitteiden tieteellisen taustan on oltava arvioitu, ennen kuin väitettä voi käyttää. Arvioinneista vastaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA (European Food Safety Authority) ravitsemuskysymyksiä käsittelevä paneeli, jonka lausuntojen perusteella komissio päättää väitteiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Hylätyt väitteet poistetaan käytöstä siirtymäajan kuluessa.

EFSAn ravitsemuskysymyksiä käsittelevään paneeliin kuuluu noin 20 alan asiantuntijaa ympäri Eurooppaa. Paneeli arvioi väitteen takana olevan tutkimusnäytön ja antaa komissiolle päätöksenteon tueksi lausunnon tutkimusnäytön riittävyydestä. EFSAn toimintaperiaatteisiin kuuluvat riippumattomuus ja puolueettomuus, eli paneelin jäsenet eivät toimiessaan edusta maitaan tai instituuttejaan.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (EY) N:o 1924/2006 

Ravitsemusväite

Ravitsemusväite on elintarvikkeen ravintosisältöön liittyvä väite. Ravitsemusväite on elintarvikkeen terveydelle edulliseen ravintosisältöön liittyvä väite, esimerkiksi ”sisältää D-vitamiinia”. Ravitsemusväite voi koskea esimerkiksi tuotteen energiamäärää (kcal) tai tuotteen sisältämiä ravintoaineita.

Esimerkkejä ravitsemusväitteistä

runsaskuituinen; elintarvikkeessa oltava kuitua vähintään 6 g/100 g tai 3 g/100 kcal

- rasvaton; rasvaa korkeintaan 0,5 g/100 g tai 0,5 g/100 ml

- runsaasti proteiinia; tuotteessa vähintään 20 % kokonaisenergiasta tulee proteiineista

- ei lisättyä sokeria; tuotteeseen ei ole lisätty sokereita eli mono- tai disakkarideja (tuote voi kuitenkin sisältää sokereita luontaisesti)

Ravitsemusväitteen käyttö edellyttää aina ravintoarvotietojen merkitsemistä. Lisäksi ravitsemusväitettä saa käyttää vain jos elintarvike sisältää kyseistä ravintoainetta lainsäädännön mukaisen minimimäärän.

Komission sivuilta löytyy ajantasainen lista hyväksytyistä ravitsemusväitteistä (englanniksi).

Lista väitteistä 

Mitkä eivät ole ravitsemusväitteitä?

Ravintoaineen laatuun tai määrään liittyviä ominaisuuksia ei katsota ravitsemusväitteiksi. Esimerkiksi laktoositon, vähälaktoosinen, gluteeniton ja erittäin vähägluteeninen eivät ole ravitsemusväitteitä.

Merkintöjä ainesosien käytöstä elintarvikkeen valmistuksessa tai ainesosien ominaisuuksia kuvaavia väitteitä ei myöskään tulkita ravitsemusväitteiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi sokeroitu, makeuttamaton, maidoton ja lisäaineeton. Eviran sivuilta löytyy lisätietoja ravitsemusväitteiden käytöstä.

Terveysväitteet

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä ja mainonnassa käytetään usein terveysväitteitä, eli väitteitä elintarvikkeen tai sen ainesosan hyödyllisistä vaikutuksista terveydelle. EU-lainsäädännön mukaan väitteen tulee olla hyväksytetty etukäteen, jotta väitettä on luvallista käyttää. Terveysväitteen tulee perustua vankkaan tieteelliseen näyttöön. Suurin osa terveysväitehakemuksista onkin hylätty.

EU-komissio on julkaissut listan tieteellisesti perustelluista ja hyväksytyistä terveysväitteistä. Komission päätöksenteossa käytetään pohjana EFSAn (European Food Safety Authority) ravitsemukseen erikoistuneen asiantuntijapaneelin lausuntoja elintarvikkeiden ja niiden ainesosien terveysvaikutuksista. Hyväksyttävän terveysväitteen taustalla tulee olla riittävästi EFSAn tiukat vaatimukset täyttäviä tieteellisiä tutkimuksia. 14.12.2012 jälkeen tieteellisen näytön puutteellisuuden vuoksi hylättyjä terveysväitteitä ei saa käyttää tuotteiden markkinoinnissa.

Terveysväitteiden käytön ehtoja

 EU:n hyväksymän terveysväitteen käyttö markkinointiviestinnässä edellyttää, että tuote täyttää väitettä koskevan ravintoaineen osalta tietyt vaatimukset. Ravintoainetta tai ainesosaa on siis oltava elintarvikkeessa riittävä määrä, jolla terveydelle hyödyllinen vaikutus on mahdollista saada. Esimerkiksi vitamiineilla, kivennäisaineille ja energiaravintoaineille riittävät määrät perustuvat laissa säädettyihin raja-arvoihin. Terveysväite ei voi olla täsmentämätön, vaan väitteessä on selvästi tultava esiin sekä täsmällinen vaikutus että aineosa, johon väite perustuu. Terveysväitteen käyttö edellyttää myös ravintoarvon merkitsemistä pakkaukseen.

Terveysväitteet jaetaan kahteen ryhmään (artikla 13 ja 14). Terveysväitteet voivat olla ”toiminnallisia väitteitä” (artikla 13), eli väitteitä jotka liittyvät elimistön normaaliin toimintaan, esimerkiksi vastustuskykyyn, laihtumiseen, kasvuun jne. Väitteet voivat myös koskea lasten kehitystä tai terveyttä, tai sairauden riskin vähentämistä (artikla 14). Vain näiltä listoilta löytyviä terveysväitteitä on luvallista käyttää siirtymäajan umpeuduttua.

Hyväksyttyjen ja hylättyjen terveysväitteiden rekisteri (englanniksi)

Esimerkkejä hyväksytyistä terveysväitteistä (artikla 13):

- Kalsium ja D-vitamiini edistävät lihasten normaalia toimintaa

- Proteiini edistää lihasmassan kasvua

- D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa

- Kalsium, D-vitamiini ja fosfori edistävät luuston ja hampaiden pysymistä normaalina

- B2- ja B12-vitamiinit edistävät vireystilaa ja B2-vitamiini ylläpitää ihon terveyttä