Nirsoileva syöminen: vinkkejä perheelle ruokapulmien kanssa

Aika, pitkäjänteisyys, kannustus ja myönteinen ilmapiiri auttavat pientä maistelijaa monipuolistamaan ruokavaliotaan. Nirsoilusta ei pääse nopeasti eroon, mutta kärsivällisyydellä ruokavalio laajenee. Mikä avuksi, kun lapsi nirsoilee?

Nirsoilevan lapsen vuoksi ei ole suurta aihetta huoleen. Lapsi voi olla hyvinvoiva ja kasvaa normaalisti, vaikka söisikin toisinaan vain hyvin pieniä määriä ja valikoiden. Usein valikoiva syöminen menee ohi ajan kanssa. Pitkittyessään ruokapulmat saattavat kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa ruokailusta tulee turhauttava vuorovaikutustilanne, jossa ruokailun sujuvoittamiseksi lapselle esimerkiksi luvataan jälkiruoaksi jotain herkkua sillä ehdolla, että hän ensin syö pääruokaa. On hyvä tietää, että syömisen pulmat on mahdollista ratkoa ja niihin saa apua neuvolasta ja vertaistukea toisilta vanhemmilta.

Uuteen makuun totuttelu voi vaatia 10-20 maistamiskertaa — kärsivällisyyttä ja aikaa peliin!

Lapsen ruokavalion laajentumisen ja omatoimisen syömisen opettelun myötä alkaa hahmottua myös hänen tapansa suhtautua uusiin ruoka-aineisiin. Toiset lapset ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia maistajia, kun taas toiset vaativat useita maistamiskertoja ja rauhallista tutustumista uusiin ruoka-aineisiin. Vanhempien on tärkeää tukea pientä maistelijaa: ruokavalion sujuvan laajenemisen avainasioita ovat saatu kannustus, myönteinen ruokailuilmapiiri sekä kiireetön ruokailuhetki. Uuteen makuun totuttelu voi vaatia 10–20 maistamiskertaa. Maistamiskertoja voidaan tarvita tätäkin enemmän, mikäli lapsi suhtautuu uusiin ruokiin erityisen ennakkoluuloisesti tai nirsoillen. Maistamiskertojen väliin ei kannata jättää liian pitkää aikaa, vaan uuden maun maistelua kannattaa harjoitella kerran viikossa.

Tutustukaa ruokaan kaikilla aisteilla

Nirson ja valikoivan lapsen kannattaa antaa tutustua ruokiin kaikilla aisteilla (maku, haju, tunto, kuulo) ja sallia hänen hiukan myös leikkiä ruoalla. Lapsi kannattaa ottaa mukaan myös ruoanlaittoon, sillä usein itse tehty ruoka maistuu paremmin, ja ruokaa tehdessä voi myös maistella uusia raaka-aineita. Myös uusien ruoka-aineiden sekoittaminen vanhaan tuttuun ruokaan voi olla toimiva keino opetella uusia makuja. Kerro kuitenkin lapselle rehellisesti, jos tänään sämpylöissä on uutena ruoka-aineena myös porkkanaa. Tutustu lapsen makukouluun >

Tutustu ratkaisukeskeiseen Muksu-oppiin ja käännä ongelma taidoksi >

Sujuva ruokahetki

Ruokahetket on hyvä rauhoittaa oheistoiminnasta. Erilaiset pelit, tietokoneet, puhelimet tai lelut eivät kuulu ruokapöytään. On hyvä kertoa lapselle jo hyvissä ajoin kohta tulossa olevasta ruokahetkestä, jotta hän tietää, että pian leikit ja pelit pitää keskeyttää. Myös vanhempien on hyvä muistaa, että uutisten lukeminen, tai sähköpostiin vastaaminen ei kuulu yhdessä syömiseen.

Lapsi itse päättää syödyn ruoan määrän. Lasta voikin jo pienestä pitäen kannustaa oman ruokansa annosteluun, vanhemman avustuksella. Jos annostelet ruoan lapselle itse, niin annostele lautaselle pieni määrä. Ruokaa saa aina lisää, jos se maistuu.  Muun perheen esimerkki ruokapöydässä kannustaa nirsoa lasta maistamaan.

Rento suhde ruokaan

Aikuisilla saattaa olla erilaisia ruokaan liittyviä asenteita tai rajoitteita. Tietyt ruoat saatetaan kokea epäterveellisinä, tai esimerkiksi liian sokerisina tai rasvaisina. Lapsilla tällaisia käsityksiä ei ole entuudestaan, elleivät aikuiset niitä heille opeta. Lasten ruokakasvatuksen tavoitteena tulee olla joustava suhtautuminen ruokaan. Mikään yleisesti käytössä oleva ruoka-aine ei ole sellainen, ettei sitä voisi joskus syödä. Yleensä sellainen ruoka, jota vanhemmat pitävät ”kiellettynä”, tuntuu lapsesta kaikista kiinnostavimmalta. Herkut ovat ruokavaliossa vain ”sattumia”, mutta niitäkin voi maistella silloin tällöin hyvällä omallatunnolla.

Milloin nirsoilu tai valikoiva syöminen tulee ottaa puheeksi terveydenhuollossa?

Jos lapsen kasvussa, hyvinvoinnissa tai jaksamisessa tapahtuu muutoksia, tulee asia ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. Mitä nuorempi lapsi on, ja mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä herkemmin kannattaa asia ottaa puheeksi. Yleensä valikoiva syöminen ja nirsoilu menevät ohi lapsen kasvaessa, mutta toisinaan taustalla voi olla jokin sairaus, kuten allergia, keliakia, refluksi tai suun motoriikan pulma. Myös tavanomainen sairastelu tai korvatulehdus voi aiheuttaa nirsoilua tai syömättömyyttä. Vaikka syömispulman taustalla ei olisi painonmuutosta, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa, mikäli asia hankaloittaa perheen arjen sujumista ja aiheuttaa huolta vanhemmissa.

Huojentavia asioita nirsoilevan lapsen vanhemmille ja hoitajille

• Lapsen kiinnostus uusia ruokia kohtiin vaihtelee päivistä toiseen sekä myös ikäkausittain. Se mikä ei tänään maistu, voi maistua huomenna hyvin. Tai päinvastoin.

• Lapsen eri ikäkausiin voi liittyä hetkellistä valikoivaa syömistä. Tällöin vanhempien kärsivällisyyttä mitataan, mutta täytyy vain kärsivällisesti jatkaa ruokien tarjoilua, ja malttaa odottaa, että lapsi kasvaa ja kehittyy ja valikoivan syömisen vaihe väistyy. Syömisen haasteet ovat yleisiä etenkin leikki-iässä, noin 2–3-vuotiailla lapsilla.

• Vaikka tuntuisi, että lapsi syö vain pieniä määriä, on lapsen yleistilan arviointi hyvä ravinnonsaannin mittari. Siinä tapauksessa että lapsi kasvaa normaalisti ja hänellä riittää virtaa puuhastella energisenä, on yleensä myös energian ja ravintoaineiden saanti riittävää.

• On hyvä muistaa, että lapsen syömät ruokamäärät vaihtelevat kaikilla lapsilla eri aterioilla ja eri päivinä. Lapsille on toimiva kylläisyydensäätelyjärjestelmä: kun ruokaa on tarjolla monipuolisesti ja säännöllisin väliajoin (4−6 ateriaa päivässä), voi lapsi syödä jollain aterialla tavanomaista enemmän, mutta seuraavalla aterialla taas vastaavasti tavanomaista vähemmän. Energiantarpeeseen ja ruokahaluun vaikuttavat mm. kasvunopeus, ulkoilu, päivärytmi sekä terveydentila.

• Perheen on hyvä syödä yhdessä niin usein kun sille löytyy tilaisuus. Yhteinen ruokahetki voi olla koko perheen odottama asia arjen kiireiden keskellä.

• Vaikka arki voi olla kiireistä, tulisi vanhemman kunnioittaa lapsen syömistahtia ja viipyä pöydässä niin pitkään, että lapsi saa syötyä kyllikseen.

• Lapsi saa itse päättää, minkä määrän hän syö. Jos vain mahdollista, anna lapsen itse ottaa ruokaa haluamansa määrä. Jos tarjoat ruoan lapselle, annostele lautaselle ensin vain vähän ruokaa. Halutessaan lapsi saa sitä lisää.

• On tärkeää että pieneksi jäänyttä pääruoka-annosta ei korvata välipalaksi tarjottavilla herkuilla. Lapsen tulee oppia että vatsa täytetään ns. ”kunnon ruoalla”. Pidä lapsen ruokarytmi säännöllisenä.

• Lapsen nirsoilusta tai valikoivasta syömisestä on hyvä keskustella häntä hoitavien muiden aikuisten ja päiväkotihenkilökunnan kanssa, jotta voidaan laatia yhteiset käytännöt, miten lasta rohkaistaan ruokailutilanteissa.

• Tarjoa uudet maut yksi kerrallaan ja pienissä erissä. Uudet ruoka-aineet on hyvä tarjota samalla kertaa entuudestaan tuttujen lempiruokien kanssa. Uusia ruokia ei kannata yrittää piilotella lapselta, vaan lapselle tulee asiallisesti kertoa, mitä hänelle tarjottavassa ruoassa on.


Vastaa kyselyyn!

Auta meitä kehittämään Valio.fi-verkkopalvelua vastaamalla lyhyeen kyselyyn.

Osallistu Ei kiitos

Energiatarpeesi