ETM, ravitsemusasiantuntija
Perhe-elämästä ja mökkeilystä innostuva ruokaharrastaja, joka nyhjää vaikka tyhjästä päivällisen pöytään.
Huono ravitsemustila heikentää yleistä hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Ikääntyneen ravitsemustilan arvioinnin ja seurannan tulisikin kuulua automaattisena osana yleisen terveydentilan arviointiin.
Ikääntyneen ruokavalion tulisi olla monipuolinen ja tarjota riittävästi energiaa, proteiinia ja muita tärkeitä ravintoaineita. Vajaaravitsemus heikentää yleistä hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Tahatonta painonlaskua on tärkeää ehkäistä, sillä menetetty massa ikääntyneillä on usein lihaskudosta.
Yli 65-vuotias tarvitsee normaalitilanteessa proteiinia 1,2-1,4 grammaa painokiloa kohti päivässä. Sairaudesta toipuvilla saantisuositus on hieman suurempi eli noin 1,5 g/painokilo/vrk. Erityistilanteissa (esim. akuuteissa stressitilanteissa, kuten leikkaus) proteiinin saantisuositus voi olla vieläkin suurempi.
Normaalitilanteessa esimerkiksi 75-kiloisen päivittäinen proteiinintarve vaihtelee näin ollen 90–105 gramman välillä. Päivän kustakin pääateriakokonaisuudesta olisi hyvä saada proteiinia 25–30 g/ateria ja loput välipaloista.
Ikääntyneen energiantarve on aina yksilöllinen, ja se riippuu esimerkiksi fyysisestä aktiivisuudesta ja kehon lihasmassan määrästä. Jos ikääntyneen paino pysyy entisellään, on energiansaanti kulutusta vastaavaa. Ikääntyneen energiantarvetta voidaan arvioida karkeasti seuraavilla laskukaavoilla.
| kcal / painokilo | |
|---|---|
| Perusaineenvaihdunta (PAV) | 20 |
| Vuodepotilas (PAV + 30 %) | 26 |
| Liikkeellä oleva tai itse ruokaileva (PAV + 50 %) | 30 |
| Sairaudesta toipuva, levoton tai paljon liikkuva | 36 |
Esimerkiksi hiukan liikkeellä oleva 65 kg painava ikääntynyt tarvitsee energiaa 30 kcal/kg x 65 kg = 1950 kcal/vrk
Säännöllinen painonseuranta on yksinkertaisin tapa seurata ikääntyneen ravitsemustilaa kotona sekä esimerkiksi palvelutalossa. Painoa tulisi seurata kuukausittain, jotta mahdollinen painonputoaminen havaittaisiin mahdollisimman pian ja painonlaskun syitä pystyttäisiin selvittämään nopeasti. Ikääntyneille suositeltava painoindeksi on 25–30 kg/m2. Jos paino putoaa kolmen kuukauden aikana 3 kiloa tai enemmän, tulee tilanteeseen puuttua nopeasti, koska menetetty massa on tavallisesti lihasta.
Pelkkä painonseuranta ei kuitenkaan riitä koko ravitsemustilan arviointiin. Pelkkä silmämääräinen tai vaa’an kertoma tulos ei paljasta esimerkiksi normaalipainoisen tai ylipainoisen ikääntyneen proteiinialiravitsemustilaa, jos energiansaanti on runsasta ja painossa ei tapahdu muutoksia.
MNA-testi (Mini Nutritional Assessment) on ravitsemustilan arviointiin tarkoitettu testi, jota voidaan käyttää yli 65-vuotta täyttäneiden virhe- ja aliravitsemusriskin arvioinnissa. Testin voi tehdä omaiset tai hoitohenkilökunta hoitolaitoksessa tai kotona.
Testissä on kaksi osaa: seulonta ja arviointi. Jos seulonta osasta saa 12-14 pistettä, ei tarvitse jatkaa arviointi osaan. Jos seulonta osasta saa alle 12 pistettä, tehdään testi loppuun asti.
Testi jakaa ikääntyneet pisteiden perusteella kolmeen ravitsemustilaan:
| Pisteet | Ravitsemustila |
|---|---|
| 24-30 | normaali |
| 17-23,5 | riski virheravitsemukselle kasvanut |
| alle 17 | aliravittu |
Ruokailun seurantalomakkeen eli ruokapäiväkirjan avulla seurataan ikäihmisen energian ja proteiinin saantia. Lomakkeeseen täytetään syödyn ruoan määrä aterioittain. Syödyn ruoan perusteella lasketaan energian ja proteiinin saanti. Jos energian ja/tai proteiinin saanti on alle suositusten tai paino laskee, on asiakkaan ruokavalio tarkistettava. Apuna ruokavalion koostamisessa voidaan käyttää ravitsemusterapeuttia.
