Kihtiruokavalio

Kihti on yleistyvä niveltulehdustauti. Sitä esiintyy länsimaissa 2-3 %:lla aikuisista, ja heistä 80-90 % on miehiä. Sairastuneet ovat usein noin 60-vuotiaita, mutta oireita voidaan diagnosoida myös nuoremmilla aikuisilla. Kihdin yleistymistä selittää keski-iän nousu, väestön lihominen, lisääntynyt alkoholinkäyttö ja munuaisten vajaatoiminnan yleistyminen.

Äkillinen kihtikohtaus

Virtsahappoa syntyy elimistössä puriiniaineenvaihdunnan lopputuotteena. Normaalitilanteessa se eritetään virtsan mukana pois, mutta kihdissä sen aineenvaihdunta ja erityisesti virtsahapon eritys ovat häiriintyneet. Virtsahapon tuotantoa lisääviä riskitekijöitä on lihavuus, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes, korkeat rasva-arvot, runsas alkoholin käyttö, runsaasti puriineja sisältävä ruokavalio ja eräät harvinaiset perinnölliset aineenvaihduntahäiriöt. Virtsahapon eritystä puolestaan vähentävät munuaisten vajaatoiminta ja monet lääkkeet, kuten nesteenpoistajat.

Kihtikohtaus on tyypillisesti äkillinen ja ohimenevä, mutta kivulias nivelen tulehdus, joka johtuu uraatin eli virtsahapon kiteytymisestä nivelen sisällä. Veren virtsahappopitoisuuden ylittäessä normaalialueen ylärajan, riski kiteiden muodostumisesta kasvaa. Normaalialueen yläraja veren uraattiarvoissa on miehillä 480 µmol/l ja naisilla 350 µmol/l. Uraattikiteet aiheuttavat ärsytyksen ja tulehdusreaktion: nivel turpoaa, punoittaa, kuumottaa ja on kosketusarka. Kipua voi hoitaa jääpussilla ja levolla.

Ruokavaliohoito

Kihtiruokavaliolla pyritään ennaltaehkäisemään kihtiin liittyviä niveltulehduksia alentamalla veren virtsahappopitoisuutta, joten siinä vältetään runsaasti puriiniaineita sisältäviä ruokia. Ruokavaliohoidolla voidaan alentaa veren uraattitasoa noin 50-100 umol/l.

Kihtiä sairastavalle sopii terveellinen ruokavalio sellaisenaan, kunhan muistaa kiinnittää muutamaan asiaan huomiota. Jos ruokavaliota ja ehkä muitakin elintapoja pystyy muuttamaan, tarvitaan kihtilääkitystä vain harvoin lisänä.

Vältä näitä:

• kalan ja siipikarjan nahka
• pienet, ruotoineen syötävät kalat
• sisäelimet
• palkokasvit, sienet ja parsa
• vehnänalkiot
• hiiva
• olut (myös alkoholiton!)

Rajoita näitä (seuraavia yhteensä enintään 100-150 g/pvä):

• mäti ja äyriäiset
• liha (nauta, sika, siipikarja, riista)
• herneet, pavut, soijatuotteet ja sienet

Vapaasti käytettävissä:

• maitotuotteet
• viljatuotteet
• ravintorasvat
• useat kasvikset, hedelmät ja marjat
• kananmuna
• alkoholittomat juomat
• kahvi

Maitotuotteet ovat kihtiruokavaliossa hyvä proteiininlähde. Ne on hyvä nauttia ravitsemussuosituksien mukaan rasvattomina tai vähärasvaisina, ja niitä voi huoletta käyttää suositusten mukaisia määriä. Vähärasvaisten ja rasvattomien maitotuotteiden päivittäisellä käytöllä on lisäksi tutkimuksissa havaittu yhteys veren uraattipitoisuuden pienenemiseen.

Lihan ja kalan määrä annosta kohden on hyvä pitää kohtuullisena, sillä ne sisältävät jonkin verran puriineja. On myös tärkeää huolehtia runsaasta (2-3 l vrk) nesteensaannista, mikä edistää virtsahappojen poistumista elimistöstä.

Ylipainoisilla laihtuminen helpottaa usein kihdin oireita. Laihduttaminen voi jopa olla niin tehokas keino laskea veren virtsahappopitoisuutta, että lääkehoitoa ei tarvita.