Mistä jodia ruokavalioon?

Maidon luontaisista mineraaleista jodi on useimmille vähemmän tuttu, mutta tärkeä kivennäisaine. Nestemäiset maitotuotteet ovatkin suomalaisten ruokavaliossa tärkein jodin saantilähde.

Valion maito- ja piimäpakkauksien ravintosisältötietoihin on merkitty maidon luontaisesti sisältämän jodin määrä. Suositellusta viidestä desilitrasta nestemäisiä maitotuotteita saa jodia noin 80 µg, joka on aikuisilla reilu puolet päivittäisestä saantisuosituksesta. Myös kananmuna ja kala sisältävät luontaisesti jodia ja ovat tärkeitä jodinlähteitä ruokavaliossa.

Esimerkkejä elintarvikkeiden jodipitoisuuksista:

Ruoka-aine Annoskoko µg jodia
Maito tai piimä 2 dl 32
Jogurtti tai viili 2 dl 32
Tuorejuusto 30 g 3
Raejuusto 30 g 5
Kermajuusto 3 viipaletta (30 g) 6
Sulatejuusto 30 g 6
Edam juusto 3 viipaletta (30 g) 8
Emmental juusto 3 viipaletta (30 g) 12
Valio Polar® 15 ValSa® juusto 3 viipaletta (30 g) 18
Valio Oivariini® Valsa® levite 3 tl (15 g) 6
Kala 100 g 30
Kananmuna 1 kpl 23
Jodioitu ruokasuola (1/2 tl) n. 2,5 g 60

Valio ValSa® tuotteet ovat hyviä jodin lähteitä

Tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty Valio ValSa® maitosuolaa, sisältävät myös jodia. Valio ValSa® maitosuola koostuu maidon luontaisista mineraaleista: kaliumista, jodista, magnesiumista, kalsiumista sekä natriumista, jota maitosuolassa on lähes 80 % vähemmän kuin tavallisessa ruokasuolassa. Maidon luontaisesti sisältämän jodin vuoksi tuotteet, joissa on käytetty Valio ValSa® maitosuolaa, sisältävät myös tärkeää jodia.

Valio Oivariini® vähemmän suolaa ValSa® rasvaseos sisältää jodia 36 µg / 100 g ja Valio Oivariini® pehmeästi levittyvä ja vähärasvaisempi sisältävät jodia 24 µg / 100 g. Tavanomaiset leivän päällä käytettävät levitteet eivät tällä hetkellä sisällä jodia käytännössä lainkaan.

Valio Oltermanni® ValSa® ja Valio Polar® 15 ValSa® juustoissa on runsaasti jodia eli jopa 60 µg / 100 g.  Valio Salaneuvos® ValSa® sisältää jodia 44  µg / 100 g. Tavanomaisissa juustoissa jodia on keskimäärin alle 30 µg / 100 g.

Maitosuola, mitä se on?
Anne-Mari Ottelin

Jodioitu suola on ollut perinteinen saantilähde

Suomessa esiintyi 1940-luvulla yleisesti struumaa eli kilpirauhasen liikakasvua, joka johtui jodin puutteesta. Jodin saanti korjaantui, kun ruokasuolaa ja eläinten rehuja alettiin jodioida. Suomalaisten suolan käyttö kotikeittiössä on kuitenkin vähentynyt toivotulla tavalla vuosikymmenien aikana ja samalla on myös vähentynyt jodin saanti jodioidusta ruokasuolasta. Myös jodioimattomat erikoissuolat ovat yleistyneet kotikäytössä. Suolan käytön lisäämistä ei kuitenkaan suositella jodin saannin parantamiseksi, sillä suomalaiset saavat ruokavaliostaan edelleen liikaa suolaa suositukseen nähden.

Elintarviketeollisuus on tavallisesti käyttänyt tuotteissaan jodioimatonta suolaa. Valtion ravitsemusneuvottelukunta antoikin syksyllä 2014 suosituksen käyttää jodioitua suolaa suurkeittiöissä. Keväällä 2015 suositusta laajennettiin koskemaan myös elintarviketeollisuutta.

Riittävä jodin saanti on tärkeää

Jodin puutos on maailmanlaajuisesti yleisimpiä ravintoainepuutoksia, ja se on suurin yksittäinen syy henkisen kehityksen viivästymiseen ja aivovaurioihin. Suomessa havahduttiin suolan joditäydennyksestä huolimatta riittämättömään jodin saantiin 2010-luvun alkupuolella. Saanti on kuitenkin parantunut FinRavinto 2012 ja 2017 -tutkimuksien välissä. Suositus elintarvikkeiden joditäydennyksestä on tehonnut, ja se näkyy suomalaisten parempina jodiarvoina.

Jodia tarvitaan kilpirauhashormonien valmistuksessa. Jos jodia ei ole elimistössä riittävästi, kilpirauhashormonien, tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3), tuotanto vähenee. Kilpirauhashormonit ovat keskeisiä perusaineenvaihdunnan säätelyssä, ja normaali määrä näitä hormoneja vaaditaan sekä sikiöaikana että varhaislapsuudessa normaaliin kasvuun ja henkiseen kehittymiseen. Struuma on klassinen oire jodin puutteesta ja aiheutuu kilpirauhaskudoksen yliaktiivisuudessa kilpirauhasen yrittäessä sopeutua liian vähäiseen jodin saantiin. Aikuisiällä jodia tarvitaan mm. hermoston normaaliin toimintaan ja energia-aineenvaihduntaan.

Jodin puute voi vaikuttaa älylliseen kehitykseen

Erityistä huolta tulee kantaa odottavien ja imettävien äitien sekä lasten ja nuorten riittävästä jodin saannista. Kilpirauhashormonin puute kriittiseen aikaan aiheuttaa peruuttamattoman aivovaurion, johon liittyy henkinen jälkeenjääneisyys ja neurologinen poikkeavuus. Jodin puutteen aiheuttamien vaurioiden estämiseksi odottavan äidin tulisi saada riittävästi jodia jo ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Äidin jodin puute saattaa aiheuttaa pienen aivovaurion, jonka seurauksena älykkyysosamäärä on matalampi ja lapset kärsivät myöhemmin mm. lukemisvaikeuksista koulussa.

Voiko jodia saada liikaa?

Elimistö sietää yleensä suuriakin jodimääriä. Tavallisesta ruuasta voi vain harvoin saada liikaa jodia. Ongelman muodostavat lähinnä suosituksiin nähden moninkertaiset ravintolisät ja erilaiset levävalmisteet, joissa jodin määrä voivat olla jopa 2100-680000 µg / 100 g. Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa jodin turvallisen saannin ylärajaksi on asetettu aikuisille 600 µg / vrk. Lapsilla jodin turvallisen saannin yläraja vaihtelee iän mukaan.

Ikäryhmä Suurin turvallinen saanti µg/vrk
1-3 -vuotiaat 200
4-6 -vuotiaat 250
7-10 -vuotiaat 300
11-14 -vuotiaat 450
15-17 -vuotiaat 500
Aikuiset 600
Raskaana olevat ja imettävät 600