Vauvan unirytmin tukeminen ja unikoulu

Vastasyntynyt vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, mutta yksilölliset vaihtelut unen laadusta ja tarpeesta ovat näkyvissä jo varhain. Vastasyntyneellä ei ole vielä vuorokausirytmiä vaan pisimmät valveillaolopätkät saattavat aluksi asettua yöaikaan. Vuorokausirytmi alkaa kehittymään vähitellen ensimmäisten kuukausien aikana ja samalla vauvan valveillaoloaika kasvaa.

Tue oikeanlaisen rytmin syntymistä

Vauvan vuorokausirytmin muodostumista voi tukea pienillä toimilla heti alusta lähtien. Vanhempien oma esimerkki auttaa lasta erottamaan yön ja päivän toisistaan. Päivisin lasta aktivoidaan ja öisin syöttäminen ja vaipanvaihto suoritetaan hämärässä huoneessa ja vältetään aktivoivaa seurustelua. Alusta asti samana toistuvat iltatoimet tuovat turvaa ja auttavat lasta rauhoittumaan. Pieniä lapsia tulisi nukuttaa selällään omalla alustallaan, vanhemman läheisyydessä. Vauvan nukahtamista alkukuukausina voi tukea esimerkiksi kapaloinnilla ja suhinalaitteella (esim. white noise -ääni). Etenkään alle 3 kk ikäisen vauvan unirytmistä ei tule kuitenkaan ottaa paineita, sillä vauvan valmius rytmisyyteen alkaa kypsyä vasta myöhemmin.

Pienille vauvoille kehittyy usein nukahtamiseen liittyviä uniassosiaatioita, kuten nukahtaminen syliin, ruokintaan tai liikeeseen. Uniassosiaatioiden syntymisestä ei kannata stressaantua pienen lapsen kanssa. Assosiaatioista on kuitenkin hyvä olla tietoinen alusta asti, mikäli ne vaativat aikuisen aktiivisuutta ja niistä eroon pääseminen tulee siten myöhemmin ajankohtaiseksi.

Unikoulu avuksi arkeen

Unikoulun tavoitteena on tukea lapsen omaa nukahtamisen taitoa sekä saada aikaan muutosta heräilyä aiheuttaviin tottumuksiin, kuten uniassosiaatioihin. Pitkään kestänyt univaje verottaa vanhempien voimia eikä yhdessäolosta lapsen kanssa jaksa nauttia siten kuin toivoisi.

Ennen unikoulun aloittamista on hyvä varmistua, että lapsella on säännöllinen rytmi, eikä taustalla ole allergioita tai muuta terveydellistä yöheräilyyn vaikuttavaa tekijää. Joskus pienet muutokset esimerkiksi päivärytmissä saattavat auttaa unihaasteisiin niin, ettei unikoulua tarvita.

Lempeä unikoulu

Professori Klaus Minden kehittämässä ns. lempeässä unikoulussa toteutetaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta tukevaa unikoulumallia. Tällöin vauvalle luodaan selkeä päivärytmi ja korostetaan hänen tarvettaan aktiiviseen vuorovaikutukseen päiväaikaan. Yöllä itkien heräävää lasta ei jätetä yksin vaan hänen luokseen mennään heti, kun itkun luonne kertoo, ettei lapsi osaa rauhoittua itsekseen. Vauvalle puhutaan hiljaa ja rauhoittavasti ja vauvan selän päälle lasketaan käsi. Aluksi lapsi tarvitsee paljon vanhemman apua ja rauhoittelutoimia pystyäkseen luopumaan heräilyä ylläpitävästä tavasta.

Tassu-unikoulu

Minden ajatuksiin pohjautuvan unikoulumallin psykologi Katja Rantala on juurruttanut Suomeen tassuhoidon nimellä, koska lasta autetaan rauhoittumaan kosketuksen avulla. Tavoitteena on tehdä vain tarpeellinen ja lisätä rauhoittelutoimia tarpeen mukaan. Aluksi pidetään kättä tukevasti lapsen selän päällä, ei kuitenkaan nukahtamiseen asti. Mikäli itku yltyy, silitetään vauvan pään tai selän aluetta tukevalla, rauhoittavalla otteella. Jos näistä toimista ei ole apua, on vanhemman syli paras keino itkevän lapsen rauhoittamiseen. Lapsi lasketaan aina takaisin sänkyyn ennen syliin nukahtamista. Palvelua pyritään minimoimaan vähitellen, kun lapsi oppii keinoja omatoimiseen rauhoittumiseen. Tuloksellinen unikoulu vaikuttaa positiivisesti koko perheen hyvinvointiin.

Kaikki unikoulumenetelmät eivät sovi kaikille ja tärkeää onkin valita perheelle sopiva unikoulumalli. Lisää eri unikouluista ja niiden toteuttamisesta voit lukea esim. Uniliiton sivuilta.