Papan hirvipata haudutetaan kaikessa rauhassa
Anna Jalas-Karjalainen
Valio Markkinointi
Anna uskoo, että parastakin soppaa kannattaa hiukan hämmentää.
Perinteinen hirvipata on ruoka, joka vie suoraan lapsuusmuistoihin. Valio Koekeittiön Annan perheessä hirvipata oli nimenomaan metsässä viihtyneen papan bravuuri.
Jos olet etsinyt vanhanajan riistareseptiä yksinkertaisilla mausteilla, tässä on sellainen. Hartaudella haudutettu hirvipata on toimiva perusresepti, jossa hirvenliha on pääosassa.
– Reseptin juju on liemessä, johon pappa tapasi laittaa olutta. Oluesta tulee liemeen täyteläinen maku, kun lihalientä ei käytetä, Valio Koekeittiön Anna kertoo.
Mikä on onnistuneen hirvipadan salaisuus?
Hirvenliha on luontaisesti vähärasvaista, joten se saa ohjeessa seurakseen rasvaisempaa siankylkeä. Mitä muita niksejä papalla oli hihassaan?
– Liemeen tuleva olut oli hyvä keksintö. Ei myöskään kannata kitsastella voissa, Anna vinkkaa.
– Hirvipata on helppo tehdä, mutta siinä ei ole oikopolkuja. Pataa kannattaa oikeasti kypsentää pidempään, sillä hirvenliha mureutuu ja pehmenee vasta pitkän hauduttelun jälkeen.
Sukureseptin jäljillä
Annan pappa nautti metsässä liikkumisesta ja koko ikänsä hän sitä tekikin. Metsässä liikkuessa tuli tutuksi parhaat sieni- ja marjapaikat ja metsästysporukkaan kuulumisen myötä hirvenlihaa oli saatavilla säännöllisesti.
Hirvipadan valmistusta Anna oli lapsena seurannut vierestä ja reseptin pääkohdat muistuivatkin helposti mieleen. Reseptin viimeinen silaus syntyi kyselemällä muistikuvia papan pataruoasta sukulaisilta. Papan hirvipataan liittyi selvästi monella hyviä muistoja ja kaikki tiesivät heti, mistä ruoasta puhutaan.
– Pappa selvästi nautti siitä, että hänen valmistamansa hirvipata maistui koko perheelle, Anna muistelee.
– Meitä lapsia taas kutkutti ajatus siitä, että saimme luvan kanssa maistaa olutta liemen mukana. Ehkä hetki tuntui erityiseltä siksikin, että koko perhe oli yhdessä ruoan äärellä.
Anna kannustaakin kyselemään ja keräämään oman suvun reseptejä talteen niin kauan kuin se vielä onnistuu. Kysellään isovanhemmilta, miten juuri ne oman mummon lihapullat tai imelletty perunalaatikko tehdään. Tai mikä on isän kalakeiton salaisuus. Lapsuudessa koetut makumuistot ovat todella vahvoja ja ovat lohturuokaa parhaimmillaan. Näin on myös mahdollista siirtää oman suvun ruokaperinteitä eteenpäin.