Helena Karhujoki
Viestintäjohtaja
Retkeily luonnossa on ollut Helenan lempijuttuja pienestä asti. Ehkä juuri siksi Helena innostuu myös töissä erityisesti ruoan ilmastovaikutusten pienentämisestä ja eläinten hyvinvoinnista.
Jakeluauton rattiin tarvitaan ammattimies, varsinkin kun liikutaan Helsingin ydinkeskustassa. Isolla autolla pujottelu kapeilla kaduilla ja muun liikenteen seassa on taitolaji. Tänään elintarvikkeita Valion asiakkaille kuljettaa Raine Vartiainen. Hän on yksi Valion jakelukuljetuksia hoitavista kuljetusyrittäjistä pääkaupunkiseudulla.
Jakeluauto saapuu Valion Helsingin päävaraston lastauslaituriin aamulla ennen kymmentä. Aikaisen aamuvuoron hoitanut kuljettaja siirtää auton Raine Vartiaisen haltuun. Seuraavaksi varastoihin täydennystä odottaa kymmenkunta asiakasta Helsingin keskustan alueella. Raine siirtää kyytiin alustavaunut ja rullakot, joissa on muun muassa Valion maitoja ja jogurtteja. Kuormaa täydennetään vielä pakkasvaraston tuotteilla. Lasti sidotaan kiinni liinoilla, jotta se ei liiku ajon aikana.
– Se mikä täytyy saada ensimmäisenä ulos, laitetaan kyytiin viimeisenä. Auto lastataan siis ajojärjestyksen mukaan, Raine Vartiainen kertoo.
Varastotyöntekijät ovat huolehtineet oikean kuorman oikealle lastauslaiturille. Kuormakirjasta kuljettaja voi vielä varmistaa, että kyytiin tulee oikea satsi ja että se lastataan autoon oikeassa järjestyksessä. Kuorman koko ja reitillä olevien asiakkaiden määrä vaihtelee reitin mukaan. Aamureiteillä jakeluautossa kulkee noin 3 000–6 000 kiloa elintarvikkeita ja reitillä on 30–40 asiakasta.
Jakeluautojen reitit suunnitellaan Valiolla yhteistyössä kuljetusyrityksen kanssa asiakastoiveet huomioiden.
– Reittisuunnittelussa tavoitteena on, että jakelu voidaan hoitaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ja että turhaa ajoa voitaisiin välttää, Raine Vartiainen kertoo.
Jakeluauto kuljettajineen on valiolaisen laatuketjun tärkeä lenkki.
Maitotuotteiden jakelukuljetuksissa on tärkeää, että kylmäketju ei katkea missään vaiheessa. Jakeluauto kuljettajineen on siis valiolaisen laatuketjun tärkeä lenkki. Auton kuormatilassa lämpötila on kuusi astetta plussalla – siis sen verran kuin maitotuotteet edellyttävät. Jakeluautossa on myös ”pakastelokero” pakasteita varten, ja sen lämpötila on 20 astetta pakkasella.
– Kuormatilan lämpötilaa ohjataan auton ohjaamosta käsin, ja kuljettaja näkee lämpötilan koko ajan ohjaamossa olevilta laitteilta, Raine Vartiainen selvittää.
Tänään jakelua hoidetaan bioetanolilla kulkevalla kuorma-autolla. Se on Valiolla pilottikäytössä ja ensimmäinen bioetanolikuorma-auto Suomessa. Kokeilussa tarkkaillaan jakeluauton polttoaineen kulutusta ja ympäristövaikutuksia ja sitä kautta selvitetään, saavutetaanko ekoautolla säästöjä verrattuna perinteiseen dieselautoon.
– Tavallisesti bioetanoliauto hoitaa jakelua Malmin ja Viikin suunnalla. Ydinkeskustan jakelussa autoa käytetään satunnaisesti, Raine Vartiainen kertoo.
– Ajettaessa bioetanoliauto ei juuri eroa perinteisestä jakeluautosta. Aluksi oli pientä kankeutta, mutta haasteet on jo korjattu. Talvella bioetanoliauto vaatii esilämmityksen. Tankkaus tapahtuu kätevästi varaston pihapiirissä.
Bioetanoliautossa ympäristöystävällisyyttä lisää se, että jakeluauton kuormatila kylmenee hiilidioksidilla dieselin sijaan.
Bioetanoliautossa kuormatila kylmenee hiilidioksidilla dieselin sijaan.
Jakeluauton ensimmäinen pysähdyspaikka on ravintola Helsingin keskustassa. Raine Vartiainen hyppää autosta, nostaa laatikot nokkakärryihin ja kärrää elintarvikkeet asiakkaan tiloihin. Paluukyytiin lähtevät tyhjät kuljetuslaatikot ja -alustat.
Valion jakeluautoissa on mobiililaite, josta kuljettaja näkee esimerkiksi asiakkaalle menevän kilomäärän. Mobiililaite myös tallentaa ja siirtää tietoa kuljetuksesta: milloin kuorma on jätetty asiakkaalle ja mikä on ollut kuormatilan lämpötila siinä kohtaa.
Seuraavaksi matka jatkuu muutaman sata metriä eteenpäin seuraavalle asiakkaalle. Tänään jakeluauto palvelee ravintoloita, kioskeja ja pieniä ruokakauppoja. Keskustan alueella etäisyydet asiakkaiden välillä eivät ole pitkät. Kilometrejä koko reitiltä kertyy vain noin 30. Kuljettaja saa kuitenkin reilusti liikuntaa nelituntisen kierroksen aikana. Lastauslaitureita ei ole missään – portaita ja porttikonkeja sen sijaan useita. Raine hyödyntää apuvälineitä, kuten nokkakärryjä, mahdollisimman paljon.
– Tämä on vielä fyysisesti kevyt keikka. Kun reitillä on useampia pysähdyspaikkoja ja isompia lasteja, saa hyppiä, nostella ja vetää enemmän. Ja lumiset talvet lisäävät vaikeuskerrointa, Raine Vartiainen sanoo.
Vaikka fyysisesti kuski pääsee tällä reitillä tavallista helpommalla, taitoa ja kärsivällisyyttä kysytään. Helsingin keskusta ei ole helppo paikka jakeluautolle. Ahtaita paikkoja on paljon, samoin muuta liikennettä.
– Vahinkoja sattuu kuitenkin todella vähän. Minulla on töissä huolellisia kuljettajia, ja kokemus tuo rutiinia, Raine Vartiainen kiittelee.
Rainellakin on jo vuosien kokemus jakeluauton kuljettamisesta ja kuljetusyrityksen pyörittämisestä. Hän on työssään isänsä jalanjäljissä. – Isä perusti kuljetusyrityksemme 25 vuotta sitten, ja yritys siirtyi vastuulleni noin seitsemän vuotta sitten.
– Tämä on toki raskasta työtä, mutta tässä on oma vapaus. Parasta on se, että päivän aikana tapaa erilaisia ihmisiä. Kun on itse hyväntuulinen, myös asiakkaat ovat iloisia. Fyysisen työn hyvä puoli on se, että saa varmasti liikuntaa joka päivä.