Mainettaan parempi metaani: näin lehmien röyhyjen haittaa voi pienentää
Valio Oy
Paha, pahempi, metaani – vai sittenkin mainettaan parempi?
Samalla kun ilmastonmuutos etenee ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy, vaatimus uudistaa ruokajärjestelmiä kasvaa jatkuvasti. Osansa paineesta saa maitoelinkeino. Yleinen ajatus on, että kotieläintuotteista tulisi siirtyä joko kasvissyöjäksi tai edes vegeä suosivaksi fleksaajaksi.
Maidontuotannon suurimmaksi ilmasto-ongelmaksi mainitaan usein lehmien ilmoille päästämä metaani. Se on kasvihuonekaasu, jonka ilmastovaikutus on lyhyellä aikavälillä huomattavasti hiilidioksidia merkittävämpi. Metaaniyhtälö ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin moni ajattelee, eikä laidunten puhdistaminen lehmistä ole suinkaan ainut vastaus metaanipäästöjen pienentämiseen.
Mitä sitten voimme tehdä metaanihaasteelle? Vastausta kannattaa etsiä metaanin syntysijoilta: lehmän pötsistä. Märehtijän pötsi on sen neljästä mahasta suurin ja kerrassaan mahtava elin. Koska pötsin mikrobit pystyvät pilkkomaan kuitupitoisen rehun lehmälle käyttökelpoiseen muotoon, voimme Suomessakin tuottaa korkealaatuisia elintarvikkeita pelloillamme, joista suuri osa kasvaa vain nurmea ja muita ihmiselle kelpaamattomia, kuitupitoisia kasveja. Tästä hintana ovat lehmien aiheuttamat metaanipäästöt (1).
Maailmankaikkeuden vanhimmat eliöt tuottavat metaania pötsissä
Pötsin rehunsulatusprosessi tuottaa vetyä, joka taas on pötsimikrobeille suurina pitoisuuksina myrkyllistä (2). Vedystä lehmän on siis päästävä eroon. Evoluution myötä tähän on syntynyt kätevä mekanismi: röyhtäily. Tiivistetysti pötsin mikrobit muuntavat vedyn metaaniksi, joka poistuu lehmän uloshengityksen mukana. Näitä metaanin muodostukseen kykeneviä mikrobeja kutsutaan arkeiksi, ja ne ovat evoluutiobiologien mukaan maailmankaikkeuden vanhimpia eliöitä (3).
Metaani ei ole vain ilmastonmuutoksen aiheuttaja, vaan myös yksi ongelman potentiaalisista ratkaisuista erityisesti liikenteen päästöjen vähentämisessä. Siksi tutkijat ympäri maailmaa kehittävät parhaillaan teknologioita, joilla saadaan aikaan samanlainen muuntoreaktio vedystä metaaniksi kuin lehmän pötsissä. Eräs näistä teknologioista on paljon kohistu PowerToX. Se on päästöttömän energiateollisuuden graalinmalja, joka tekee vedyn energiasta ja hiilidioksidista vettä ja metaania – siis juuri sitä samaa, jota lehmät pelloilla röyhtäilevät.
Kertovatko laskukaavat koko totuuden metaanipäästöistä?
Totta on kuitenkin, että ilmastoon vapautuvan metaanin lämmittävä vaikutus 100 vuoden aikavälillä (GWP₁₀₀) on nykystandardien mukaan laskettuna lähes 30 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidin (4). Tätä laskelmaa käytetään esimerkiksi useimmissa maitotuotteiden hiilijalanjälkilaskureissa.
Tutkijapiireissä on kuitenkin arvosteltu metaanin ilmastovaikutuksen laskentaa voimakkaasti (5). Laskelmat eivät näet ota huomioon sitä, että ilmakehässä metaani hajoaa 10–12 vuodessa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämä tarkoittaa, että jos maitoa tuottavien lehmien määrä säilyy vakiona, ilmakehän metaanimäärä asettuu ajan myötä tasapainoon, jossa lehmät tuottavat sen verran metaania, kuin sitä ilmakehässä itsestään hajoaa.
Metaania pääsee ilmakehään myös maaperästä
Lehmien määrän vähentyminen ei itsessään valitettavasti ratkaisisi metaaniongelmaa. Metaania muodostuu kasvavassa määrin muun muassa öljynjalostuksessa (erityisesti liuskeöljyn tuotannossa särötystekniikalla), kosteikoilta ikiroudan sulaessa sekä esimerkiksi riisiviljelyssä. Siksi metaanikonsentraatio ilmakehässä on enemmänkin nousussa kuin laskussa. Osa metaaniongelmaa on myös matalatuottoisen maidontuotannon yleistyminen muun muassa Aasiassa ja Afrikassa. Globaali hiilijalanjälki raakamaidolle onkin keskimäärin 2–3 kg CO2-ekv/kg, kun se esimerkiksi Suomessa on noin yksi.
Toinen kritiikin kohde metaanin hiilijalanjäljen laskennassa on se, etteivät laskelmat huomioi kiertävän hiilen roolia yhtälössä: Rehukasvit sitovat itseensä ilman hiilidioksidia. Kun lehmä syö rehun, syntyy metaanipäästöä, joka kuitenkin hajoaa takaisin hiilidioksidiksi ja on jälleen rehukasvien käytettävissä yhteyttämiseen. Hiilimäärä ei siis lisäänny ilmakehässä, toisin kuin fossiilisia raaka-aineita poltettaessa. Kun vaikkapa lämpölaitoksessa korvataan fossiilinen öljy metsähakkeella, lasketaan laitoksen tuottama lämpö päästöttömäksi. Syy on se, että metsä on uusiutuvaa, ja hiili kiertää. Onkin helppo kysyä, miksi lehmän tuottamaa metaania käsitellään standardien mukaisessa laskennassa toisin?