Maitotilalla työt eivät lopu

Riihimäen meijeriin maitoa tuottava tila on keskittynyt pelkkään karjanhoitoon. Jo neljännessä polvessa suvulla kulkeva tila on Kavanderin perheen koti ja työpaikka.

– Me teemme vaimoni Elinan kanssa normaalisti kaikki työt, tilan isäntä Mika kertoo.

– Lomituspalvelu toimii myös, eli tämä kunnan lomitus lomapäivinä. Työhuiput tehdään sitten apurin kanssa. Työpäiviä maatilayrittäjällä on kuitenkin seitsemän viikossa, viikonloppuina tehdään myös. Talvella voi olla vähän rauhallisempaa kun ei ole muita kiireitä.

– Aamulla heräämme vähän ennen kuutta ja menemme kuuden aikoihin aamulypsylle navettaan. Sitten käymme välillä vähän aamupalalla ja menemme hoitamaan vanhassa navetassa olevan nuorkarjan. Lehmät ovat pihatossa.

– Jokapäiväiset työt keskittyvät aamu- ja iltapäivään. Päivällä teemme vähän muitakin askareita, haemme kuivikkeita ja täydennämme rehuvarastot… Välillä kunnostetaan kalustoja ja paikkoja, tämmöisiin se päivä menee. Sitten iltapäivällä menemme vielä navettaan neljän, puoli viiden aikoihin hoitamaan lypsyt ja ruokinnat. Ja kun on rehuntekoaika niin rehua tehdään kaikkina väliaikoina, sekä illalla myöhään päivän päätteeksi.

– Ikinä ei pysty kuitenkaan sanomaan varmasti edellisenä päivänä, että mitä huomenna tehdään. Välillä tulee pitkiä päiviä, joina lopetellaan vasta yhdeksän aikaan, mutta muuten pyrimme lopettamaan puoli seitsemän aikaan illalla työnteon.

– Välillä makaamme sitten tuvan penkillä, vaikka tunnin keskellä päivää. Se on ihan ansaittua jos joskus tuntuu siltä, Mika toteaa.

Maatilalla ollaan töissä joka päivä

Kaupunkilaisen on joskus vaikea muistaa, että maatiloilla ei periaatteessa ole vapaapäiviä. Eläimiä pitää hoitaa joka päivä, ympäri vuoden.

– Antoisinta tässä hommassa on vuodenaikojen mukaan eläminen ja sen vuoden etenemisen näkeminen. Ja tietysti se, että voi työskennellä kotona ja lapset saavat olla tässä lähellä. Hyvä puoli on sekin, että voi käydä aamuisin kaupassa tai asioida muualla ja siellä on aika rauhallista, Mika naurahtaa.

– Hankalinta on oikeastaan se jos on muiden järjestämiä menoja. Ne tuntuvat tapahtuvan aina klo 17 iltapäivisin, joka on vielä meidän työaikaa. Niihin on sitten aika vaikea päästä.

– Me tietysti pystymme jotenkin sen järjestämään kun olemme molemmat töissä täällä. Toinen voi lähteä ja toinen tehdä hiukan enemmän. Tällaiset järjestelyt onneksi onnistuvat, niin pystymme käymään välillä jossain.

– Jos en olisi maitotilallinen, olisin todennäköisesti jossain kirvesmiehenä tai talonmiehenä. Tykkään tehdä vähän kaikkea ja rakentaminen sopii siihen. Itselläni on harrastuksena koneiden kunnossapito. Meillä on täällä paja, jossa voi vähän itse korjata tai hitsata rikkimenneitä osia.

– Sitä kautta tulee se rakentaminenkin. Se etenkin olisi kivaa, jos saisi jollekin muulle tehdä, ei tarvitsisi itse maksaa. Kun tekee itselle, täytyy maksaa osatkin. Kirvesmiehen homma voisi ollakin aika mukavaa.

Uusi navetta tuo lehmille vapautta

Kavanderin tilalle rakennettiin vuonna 2010 vuodenaikapihatto. Se mahdollistaa tilan 50 lehmälle vapaan oleskelun navetassa.

– Se on parsipihatto, jonka visiiripöydistä lehmät syövät. Lehmillä on siellä parret joilla ne makaa. Siellä ne sitten käyskentelee ja menevät syömään kun haluavat.

– Lypsyasema on ns. 2x6 kalaruotoasema, eli molemmilla puolilla on 6 lehmää lypsyllä kerralla. Pihatossa on tietysti myös automaattiset karjaharjat, joilla lehmät saavat harjata itseään.

– Lehmäthän on uteliaita ja itsepäisiä eläimiä. Ne tunkevat joka paikkaan mihin vaan keksivät mennä, vaikka portaita ylös. Välillä se koettelee hermoja kun mitään ei tapahdu esimerkiksi karjaa ajaessa, mutta kyllä ne on aika hyvin ääniohjautuvia. Ne osaavat ehkä oman nimensäkin, tai ainakin jos sanotaan jotain kovempaa, niin ne kattelevat, että ”ehkä se on tosissaan, kannattaa varmaan lähteä”, Mika kertoo.