Aleksi Astaptsev
Tutkija, hiilineutraali maitoketju
Aleksi laskee työkseen maidon hiilijalanjälkeä. ”Yksittäisiä lukuja tärkeämpiä ovat kuitenkin ne teot, joilla ilmastonmuutosta hidastetaan.” Vapaa-ajalla Aleksille maistuvat salilla käyminen, lautapelit ja Oltermanni®.
Maitotiloilla on tehty vuosikymmenten ajan paljon työtä tuottavuuden parantamiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi, ja raakamaidon hiilijalanjälkeen on voitu vaikuttaa esimerkiksi nurmen viljelyyn, lannan varastointiin, lehmien hyvinvointiin tai sähkön- ja energiankulutukseen liittyvillä keinoilla. Suurin osa toimenpiteistä on jo maitotiloille tuttuja, ja yleensä ilmastopäästöjä pienentävät keinot ovat myös taloudellisesti kannattavia. Valion tilakohtaisen hiilitaseen seurannassa käytetään Suomen ilmastoon ja olosuhteisiin kehitettyä ja sertifioitua CARBO® ympäristölaskuria. Sen avulla Valion maitotilat voivat laskea oman tilansa ilmastovaikutukset ja selvittää tehokkaimmat toimet niiden pienentämiseksi.
Suosimalla nurmen viljelyä ja eläinten nurmivaltaista ruokintaa voimme pienentää huomattavasti maidon hiilijalanjälkeä. Vaikka maaperän hiilitaseen muutosta ei vielä oteta huomioon nykyisissä ilmastovaikutusarvioinneissa, sillä on todellisuudessa hiilijalanjälkeä pienentäviä vaikutuksia.
Kivennäismailla nurmen viljely sitoo hiiltä ilmakehästä ja eloperäisillä mailla se hillitsee kasvihuonekaasujen vapautumista maaperän orgaanisesta aineksesta. Viljojen ja öljykasvien viljely puolestaan vapauttaa kivennäismaiden maaperään varastoitunutta hiiltä ja aiheuttaa suurempia kasvihuonekaasupäästöjä orgaanisesta maaperästä.
Jos maitotilalla on mahdollisuus kasvattaa nurmen viljelyn osuutta sekä nurmisäilörehun käyttöä lypsykarjan ruokinnassa, se on ilmaston kannalta järkevää. Monipuolisesti eri kasvilajeja sisältävällä nurmella on myös vaikutus ympäristöön, sillä monilajinen nurmi sitoo paremmin ravinteita ja hillitsee ravinnehävikkiä. Siten viljelyn rehevöitymis- ja happamoitumispotentiaalit laskevat, ja alueellinen biodiversiteetti kasvaa.
Turpeen ja orgaanisen aineen hajoaminen lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Orgaanisilla mailla kasvihuonekaasujen muodostumismäärään voidaan vaikuttaa esimerkiksi vedenkorkeutta säätämällä. Toki kaikilla lohkoilla tämä ei ole käytännössä mahdollista.
Mitä enemmän orgaanista ainesta on veden alla, sitä vähemmän syntyy kasvihuonekaasupäästöjä. Viljely on kuitenkin suunniteltava niin, ettei satotaso kärsi, kun vedenkorkeutta nostetaan.
Uusien turvepeltojen raivaamista on yritettävä välttää ja etsiä keinoja parantaa jo viljelyssä olevan viljelyalan satopotentiaalia. Tämä voi olla haastavaa, jos maitotilan rehuntarve on kasvussa karjakoon lisääntyessä.
Lannan varastoinnin aikana syntyy metaania ja ilokaasua. Hallitsemalla lantasäiliön täyttöastetta voidaan vaikuttaa huomattavasti muodostuvien päästöjen suuruuteen. Talvella lannasta syntyy vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä matalan lämpötilan takia, vaikka lantasäiliö voi olla täysimmillään. Kesällä kasvihuonekaasupäästöjen tuotanto kasvaa lämpötilan noustessa, sillä haihtuvien kiinteiden aineiden aktivoitumisenergian tarve pienenee ja metaanin muodostumisreaktio tapahtuu helpommin. Näin ollen on kannattavaa tyhjentää lantasäiliö ennen kuumia kesäpäiviä eli lannoittaa pellot heti, kun olosuhteet sallivat.
Maitotilan on myös hyvä miettiä mahdollisuutta liittyä biolaitosverkostoon tulevaisuudessa. Monilla maitotiloilla on jo omia tai muiden maitotilojen kanssa yhteisiä biolaitoksia käytössä, joka on hieno asia ilmaston ja kiertotalouden kannalta. Lannan vienti biolaitokselle pienentää sen säilytyksestä muodostuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja siinä olevaa energiaa ja ravinteita saadaan paremmin hyödynnettyä joko maitotilan omassa tuotannossa tai maitoketjun muissa prosesseissa (esim. logistiikka).
Pitämällä uudistusprosenttia mahdollisimman pienenä (eli lehmä tulee elämään kauemmin ja tuottamaan enemmän maitoa) raakamaidon hiilijalanjälki laskee, sillä lypsylehmän koko elinkaaren aikana tuotetun metaanin osuus tuotettua maitolitraa kohden pienenee. Myös nuorkarjan tarve maitotilalla vähenee, jolloin on käytettävä vähemmän rehuja karjan kasvatukseen eli viljelypäästöosuutta saadaan pienennettyä. Näin ollen lehmien terveydestä on kannattavaa pitää hyvää huolta myös ilmaston näkökulmasta.
Laidunnuksella on positiivinen vaikutus hiilen sitoutumiseen maaperään. Lisäksi se on edullista eläinten hyvinvoinnille ja parantaa maitotilaympäristön monimuotoisuutta.
Eläinjalostustakin on jatkettava. Korkeatuottoinen ja kevyt lehmä on ilmaston kannalta optimaalinen vaihtoehto. Jos lehmän rehuhyötysuhde on hyvä, ja se kykenee tuottamaan saman verran tai jopa enemmän maitoa pienemmällä rehumäärällä, ja raakamaidon hiilijalanjälki laskee huomattavasti.
Työkoneet kuluttavat polttoainetta, jonka vaikutus raakamaidon hiilijalanjälkeen on noin 4−10 prosenttia. Yksi mahdollisuus vähentää polttoaineen käytöstä muodostuvia päästöjä on suunnitella peltojen tilusjärjestelmää niin, ettei työkoneilla tarvitse ajaa ylimääräisiä kilometrejä.
Sähkön kulutusta ei ole kovin helppoa pienentää ilman suuria taloudellisia kuluja, mutta hankitun sähkön alkuperään voi vaikuttaa. Käyttämällä maitotilan prosesseissa vesi-, tuuli- tai aurinkosähköä, maitotilan sähkökulutuksen ilmastovaikutukset laskevat nollaan. On kuitenkin muistettava taloudellinen kannattavuus, jotta sähkölasku ei kasva huikeasti.
Maito-, rehu- ja muu hävikki ei tuota vain taloudellisia tappiota, vaan kasvattaa myös lopputuotteen kaikkia ympäristövaikutuksia. Jos kaikkea säilöttyä rehua ei saada hyödynnettyä maidontuotannossa, on mietittävä mahdollisuuksia käyttää rehut hyväksi muualla ennen kuin ne ehtivät pilaantua (esim. myynti). Pilaantunutta rehua voidaan tulevaisuudessa viedä myös biolaitokselle, missä se voidaan hyödyntää raaka-aineena kaasun tai lannoitteiden tuotannossa. Rehujen ja maidon hävikin pienentämiseen on näin ollen kannattavaa investoida.