1946—1956: Juho Kusti Paasikivi

J. K. Paasikivi oli jälleenrakennuskauden presidentti, joka muistetaan ennen kaikkea Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden normalisoijana. Kun marsalkka Mannerheim erosi presidentin tehtävistä maaliskuussa 1946, eduskunta valitsi seuraajaksi presidentinvirkaan Paasikiven. Hän oli jo pääministerin roolissa hoitanut valtion päämiehen tehtäviä presidentin ollessa sairaslomalla.

Itsenäisessä Suomessa J. K. Paasikivi kannatti lujaa hallitusvaltaa ja hän näki valtionpäämiehen ensisijaisena velvollisuutena maan ulkopolitiikan johtamisen kohti riippumatonta toimintavapautta. Kuitenkin hän tarvittaessa puuttui kovalla kädellä myös sisä- ja talouspoliittisiin kysymyksiin, jos hän katsoi niiden liittyvän sisäisten olojen vakauttamiseen.

Toinen maailmansota päättyi Pariisin rauhaan helmikuussa 1947, mikä tarkoitti Suomen kohdalla, että syksyn 1944 välirauhansopimus jäi oleellisin osin voimaan. Stalinin ehdotettua helmikuussa 1948 sopimusta ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (YYA-sopimus) Paasikivi hyväksyi ajatuksen, mutta vaati, että sopimus laadittiin suomalaisten valmisteleman luonnostelman pohjalta. Sopimus allekirjoitettiin aluksi kymmenen vuoden ajaksi. Sopimus uusittiin siten, että se oli voimassa aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.

Paasikiven aikana Suomi siirtyi asteittain lähemmäksi Länsi-Eurooppaa ja Pohjoismaita, Neuvostoliittoa unohtamatta. Stalinin kuoleman jälkeen Suomella oli enemmän liikkumavaraa. Suomi liittyi 1955 sekä Pohjoismaiden neuvostoon, että Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Paasikiven pitkän uran huipentuma oli hänen matkansa Moskovaan syksyllä 1955 ja siellä sovittu Porkkalan vuokra-alueen palautus. Paasikiven toisen presidenttikauden loppuun mennessä Suomi oli jo päässyt eroon jo lähes kaikista sodan aiheuttamista poikkeustoimista; sotakorvaukset oli maksettu, siirtoväki asutettu ja elintarvikesäännöstely oli päättynyt.

Paasikivi ei enää 1956 asettunut ehdolle presidentinvaaleissa, mutta itse vaalitoimituksen aikana hänet vedettiin mukaan "mustana hevosena". Ääniä ei kuitenkaan tullut tarpeeksi, joten Paasikivi erosi 1.3.1956 virastaan 85-vuotiaana. Hänen tarkoituksensa oli jatkaa muistelmiensa kirjoittamista, mutta teos jäi kesken, kun presidentti Paasikivi kuoli joulukuussa 1956.

Ruokakulttuuri

Sodan aikainen säännöstely alkoi olla historiaa, ja syksyllä 1948 jo puolet elintarvikkeista oli säännöstelyn ulkopuolella. Kun tultiin 1950-luvulle, pulaa oli enää ylellisyytenä pidetyistä tavaroista kuten nailonsukista, kotitalouskoneista ja henkilöautoista. Maitotuotteiden, viljan ja lihan kulutus lähti kasvuun. Viimeiset ostoskortit jäivät pois käytöstä, kun kahvi vapautui säännöstelystä eli sen ostoa ei enää rajoitettu vuonna 1954. Kahvin kulutus räjähti ja kupposen kanssa nautittiin pullia ja leivonnaisiakin runsaasti. Myös evakot levittivät omaa ruokakulttuuriaan koko maahan. Vaikka heidän arkiset klimppisopat ja happamat ruoat kummastuttivat paikallisia, niin karjalanpaisti ja -piirakat kelpasivat maan joka kolkassa.

Paasikiven säntillistä päivärytmiä piti yllä tavalliset arkiruoat: kaalikääryleet. Monet nykypäivän arkiruokaklassikot nousivat suosioonsa 1950-luvulla: makaroonilaatikko, makkara- ja nakkikeitto, lihapullat ja -mureke sekä pinaattikeitto.Viikonloppuna sunnuntaisin herkuteltiin. Kokeile esimerkiksi perinteistä silakkalaatikkoa ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita.

Mitä tapahtui Valiolla?

Kun YYA-Suomessa talouskasvu oli vakaata, tulonjakojärjestelmä oli maataloudelle riskitöntä ja työn tulokset ennustettavissa. 1950-luvulla osuustoiminta alkoi saada uusia muotoja. Meijerikoon kasvattamisesta ja maidonjalostuksen keskittämisestä tuli Valion johtava pyrkimys. Osuusmeijereillä oli vielä suhteellisen itsenäinen asema ja osittain he jopa kilpailivat keskenään. Keskittämispyrkimykset saivatkin osakseen myös runsaasti vastustusta. Valio vietti 1955 50-vuotisjuhliaan ja Voinvientiosuusliike Valiosta tuli Valio Meijerien Keskusosuusliike. Samaan aikaan Valio aloitti keskuslaskutusjärjestelmän, joka yhtenäisti osuusmeijerijärjestöä ja loi pohjaa myös myöhemmälle rakennekehitykselle.

Mitä tapahtui Valiolla?

A. I. Virtanen voitti Nobel-palkinnon 1945 ja kohosi maamme harvalukuisten kansalliskankareiden joukkoon. Virtasen AIV-menetelmän vaikutus karjatalouteen ja siten koko kansanravitsemukselle pulavuosina tiedostettiin laajalti. Palkinto ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, sillä positiiviset uutiset olivat vähissä. Samaan aikaan sanomalehtien etusivuilla uutisoitiin Nobel-palkinnon lisäksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnin alkaminen Säätytalossa. Oikeuden eteen syytettyinä joutuivat presidentti Risto Ryti ja koko sodanaikainen ylin johtomme ylipäällikkö Mannerheimia lukuun ottamatta.

Virtanen katsoi saamansa Nobel-palkinnon olleen kunnianosoitus Suomen maanviljelijöille, osuusmeijereille ja keskusjärjestö Valiolle, koska palkittu työ oli tehty Valion laboratoriossa ja sen tuella. Hän toimi Valion laboratorion johtajana 50 vuotta.

1944—1946: Carl Gustaf Emil Mannerheim

Gustaf Mannerheimin syntymästä tulee kuluneeksi kesäkuussa150 vuotta ja hän oli maamme kuudes presidentti. Hänen uransa merkittävimmät tapahtumat ajoittuvat jo ajalle ennen presidenttiyttä. Hän toimi puolustusvoimien ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan sodassa ja oli juuri itsenäistyneen Suomen valtionhoitajana ylimenovaiheen ajan 1918-1919. Gustaf Mannerheim oli Venäjän keisarillisen armeijan kenraali, tutkimusmatkailija ja itsenäistyvässä ja itsenäisessä Suomessa kolmen sodan ylipäällikkö ja kaksinkertainen valtionpäämies. Hänestä tuli jo omana aikanaan kotimaassa ja ulkomailla yksi Suomen tunnetuimmista henkilöistä. Siviilihenkilönä Mannerheim piti tärkeänä, että lasten ja nuorison terveydestä huolehditaan. Mannerheimin ja hänen ystäviensä toimin perustettiin nykyisinkin hyvin tunnettu Mannerheimin Lastensuojeluliito.

Suomen sotilaallisen valmiuden kannalta oli tärkeää, että presidentti P. E. Svinhufvud nimitti Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi vuonna 1931. Talvisodan, sen jälkeisen Moskovan rauhan ja jatkosodan ajan Mannerheim oli keskeinen jäsen sisäpiirissä, joka tosiasiallisesti johti maata. Sisäpiiriin kuuluivat mm. Risto Ryti ja Väinö Tanner.

Kesän 1944 kiivaiden torjuntataisteluiden aikana Risto Rytin oli painostuksen alaisena lähetettävä kirje Adolf Hitlerille, jossa hän lupautui jatkamaan sotaa Saksan rinnalla. Lupaus mitätöityi, kun Ryti erosi elokuun alussa presidentin virasta ja Mannerheim valittiin tasavallan presidentiksi. Mannerheim johti rauhanprosessin yhtä aikaa presidenttinä, ylipäällikkönä ja vahvana mielipidejohtajana. Mannerheimin terveys oli horjunut jo raskaiden sotavuosien aikana, minkä vuoksi hän oli halukas luopumaan tehtävistään. Hänen presidenttikautensa jäi 2 vuoden mittaiseksi.

Mannerheim pelkäsi joutuvansa haastetuksi sotasyylliseksi. Hänen haastamisensa ei kuitenkaan vallitsevan epävarmuuden aikana ollut edes Neuvostoliiton intresseissä. Mannerheim vietti viimeiset elinvuotensa Sveitsissä, ja kuoli siellä 83-vuotiaana vuonna 1951.

Ruokakulttuuri

Kulinaristina myös mainetta niittänyt Mannerheim halusi usein tarjota alkuruoaksi esimerkiksi kalakeittoa – seljankaa ja pieniä venäläisiä piirakoita, kokeile esimerkiksi pinaattipiirakoita tai vorshmack piirakkaa. Mannerheimin lempiruokia olivat myös lampaan lihasta tehty vorschmak, kuha Walewska ja jälkiruoista suklaakakku sekä mansikat. Jälkiruoaksi ja kahvipöytään voi suositella myös marskinhattuja. Ylipäällikön suosikkiruoat tunnetaan hyvin vielä tänäkin päivänä, ja monet niistä ovat päätyneet ravintoloiden ruokalistoille Marski- tai Mannerheim-etuliitteellä.

Mitä tapahtui Valiolla?

A. I. Virtanen voitti Nobel-palkinnon 1945 ja kohosi maamme harvalukuisten kansalliskankareiden joukkoon. Virtasen AIV-menetelmän vaikutus karjatalouteen ja siten koko kansanravitsemukselle pulavuosina tiedostettiin laajalti. Palkinto ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, sillä positiiviset uutiset olivat vähissä. Samaan aikaan sanomalehtien etusivuilla uutisoitiin Nobel-palkinnon lisäksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnin alkaminen Säätytalossa. Oikeuden eteen syytettyinä joutuivat presidentti Risto Ryti ja koko sodanaikainen ylin johtomme ylipäällikkö Mannerheimia lukuun ottamatta.

Virtanen katsoi saamansa Nobel-palkinnon olleen kunnianosoitus Suomen maanviljelijöille, osuusmeijereille ja keskusjärjestö Valiolle, koska palkittu työ oli tehty Valion laboratoriossa ja sen tuella. Hän toimi Valion laboratorion johtajana 50 vuotta.

1940—1944: Risto Ryti

Nuorsuomalainen Risto Ryti oli luonteeltaan sisukas, velvollisuudentuntoinen ja kunnianhimoinen mies, joka otti asiat asioina eikä sekoittanut niihin tunteita. Sodan uhan kasvaessa syksyllä 1939, Rydille tarjottiin pääministerin tehtävää. Vaikka Ryti kieltäytyi ensin tehtävästä, presidentti Kallion painostus käänsi hänen päänsä. Pääministeri Rytin raskas velvollisuus oli olla hyväksymässä Neuvostoliiton sanelemat ankarat rauhanehdot Talvisodan päättämiseksi Moskovassa 13.3.1940.

Voimakkaaksi pääministeriksi osoittautunut Risto Ryti oli ainoa presidenttimme, joka ei ollut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkönä. Tämä johtui Gustaf Mannerheimin ylipäällikkyydestä, jota jatkettiin Talvisodan jälkeen vaikeasta yleistilanteesta johtuen. Ryti valittiin alun perin presidentiksi Kyösti Kallion kauden loppuajaksi, mutta sotatilanne esti uusien valitsijamiesvaalien pitämisen. Kun vuoden 1937 valitsijamiehet kokoontuivat vaaliin helmikuussa 1943, Ryti valittiin ylivoimaisella äänienemmistöllä presidentiksi.

Risto Ryti joutui toimimaan presidenttinä itsenäisen Suomen raskaimmalla ajanjaksolla, jatkosodan aikana. Neuvostoliiton suurhyökkäys kesällä 1944 pakotti Rydin hakemaan apua ainoalta mahdolliselta taholta, jonka avulla vihollisen miehitys saataisiin estettyä. Kesällä 1944 Ryti kirjoitti Aadolf Hitlerille osoitetun kirjeen, jossa hän sitoutui olemaan tekemättä rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan hyväksyntää. Ryti oli kuitenkin varmistanut lainoppineilta, että omalla allekirjoituksellaan kirje sitoisi vain häntä henkilökohtaisesti. Sodan jälkeen Liittoutuneet pitivät Rytiä yhtenä sotasyyllisistä ja suomalainen oikeusistuin langetti hänelle rangaistukseksi 10 vuotta kuritushuonetta. Kun hän presidentti Paasikivi armahti hänet toukokuussa 1949 kolmen rankan vankeusvuoden jälkeen, Rydin terveys oli kuitenkin jo mennyt. Hän kuoli lokakuussa 1956, 67-vuotiaana.

Ruokakulttuuri

Sodanaikaisessa puolustusvoimien muonituksessa Valio Koskenlaskija® sulatejuustoa toimitettiin isoissa puulaatikoissa rintamalle ja kasarmikeittiöihin. Suomen rakastetuin ja ostetuin sulatejuusto toimii vahvan makunsa ansiosta mausteena niin ruoassa kuin ruoassa. Suomen itsenäisyyden juhlavuonna lounaslistan Koskenlaskija® annokset herättävät takuuvarmaa nostalgiaa ja kiinnostusta asiakaskunnassa. Poimi ideat Koskenlaskija® annoksiin:
Koskenlaskijan possupata, Koskenlaskija punasipulipasta, Koskenlaskijan sienipiiras, Koskenlaskijan kalakeitto, Kuuma koskenlaskijakinuski ja jäisiä puolukoita

Mitä tapahtui Valiolla?

Suomen sotaponnistelut linkittyvät poikkeuksellisella tavalla paljon käytettyyn Valio Koskenlaskija® sulatejuustoon. Sulatejuuston suosio perustui hyvään säilyvyyteen, makuun sekä korkeaan ravintoarvoon.

Vihollisen selustassa huomaamattomasti liikkuneet Suomen armeijan kaukopartiomiehet lähtivät vaaralliselle matkalleen mahdollisimman kevyesti varustettuina. Sissipakkauksen viiden päivän muona-annokseen kuului kahden pakkauksen verran Valio Koskenlaskija® sulatejuustoa. Sitä käytettiin myös kahvin valkaisuun.

Mitä tapahtui Valiolla?

Suomen sotaponnistelut linkittyvät poikkeuksellisella tavalla paljon käytettyyn Valio Koskenlaskija® sulatejuustoon. Sulatejuuston suosio perustui hyvään säilyvyyteen, makuun sekä korkeaan ravintoarvoon.

Vihollisen selustassa huomaamattomasti liikkuneet Suomen armeijan kaukopartiomiehet lähtivät vaaralliselle matkalleen mahdollisimman kevyesti varustettuina. Sissipakkauksen viiden päivän muona-annokseen kuului kahden pakkauksen verran Valio Koskenlaskija® sulatejuustoa. Sitä käytettiin myös kahvin valkaisuun.

Mitä tapahtui Valiolla?

Saksan hyökättyä Puolaan syksyllä 1939 myös Valio alkoi varautua sodan varalle: vaarallisiksi ennakoiduille, meriteitse hoidetuille vientireiteille pohdittiin vaihtoehtoisia kuljetusteitä. Kun Suomi joutui sotaan, vientiongelmat katosivat. Kaikki mahdollinen maito jalosteineen piti ohjata joko kansanhuoltoon tai armeijalle. Koko juustontuotanto ohjattiin sotilaiden tarpeisiin lukuun ottamatta joitakin siviileille myönnettyjä satunnaiseriä esimerkiksi joulun aikoihin.

1937—1940: Kyösti Kallio

Kyösti Kallio edusti suuriruhtinaskunnan aikana talonpoikaissäätyä ja hänellä oli keskeinen rooli Suomen itsenäistymisprosessissa. Kun sisällissota syttyi, tuleva presidentti tuomitsi jyrkästi punaisten väkivaltaisuudet ja joutui kapinan ajan piileskelemään henkensä edestä punaisessa Helsingissä. Tästä huolimatta hän säilytti malttinsa ja vaati kostotoimista pidättymistä sodan jälkeen.

Presidenttiys huipensi Kyösti Kallion poliittisen elämäntyön ja symboloi itsenäisen Suomen sisäistä eheytymistä. Kallio vieraili puolisonsa Kaisan kanssa eri puolille maata ja heistä tuli kansanomaisuutensa johdosta arvostettu presidenttipari. Kallion ulkopoliittinen linja oli vahvistaa pohjoismaiden yhteistyötä ja yrittää parantaa suhteita Neuvostoliittoon. Hitlerin Saksaan hän suhtautui kielteisesti. Talvisodan aikana ja raskaiden rauhanehtojen jälkeen presidentti rohkaisi kansaa rauhallisella ja vakaalla esiintymisellään.

Kallio pyysi eroa virastaan terveytensä vuoksi 27.11.1940. Helsingin rautatieasemalla järjestetyissä lähtöjuhlallisuuksissa, kunniakomppanian soittaessa Porilaisten marssia, Kyösti Kallio tuupertui adjutanttinsa, eversti Aladár Paasosen käsivarsille ja kuoli.

Ruokakulttuuri

Sotavuodet jättivät leimansa maamme ruokakulttuuriin ja pula-aika muutti kansalaisten ruokailutottumuksia elintarvikkeiden säännöstelyn kautta. Muun muassa sokeri, kahvi ja tee, vilja- ja maitotaloustuotteet sekä lopulta myös lihatuotteet ja kananmunat kuuluivat säännöstelyjärjestelmän piiriin.

Suomalaisten kerrotaan selvinneen vaikeista vuosista perunan avulla, sen kulutus kolminkertaistui. Myös kalaa, riistaa, juureksia, sieniä ja marjoja, yksinkertaisesti oman maan antimia, hyödynnettiin entistä enemmän. Sota-ajan herkkuna maistui Valion voissa paistetut muikut ja perunamuussi.

Aikakauden henkeen sopivaa lounastarjontaa: kesäkeitto, maukas hernesosekeitto, piparjuurisilakat ja ohra-juureslaatikot.

Mitä tapahtui Valiolla?

Saksan hyökättyä Puolaan syksyllä 1939 myös Valio alkoi varautua sodan varalle: vaarallisiksi ennakoiduille, meriteitse hoidetuille vientireiteille pohdittiin vaihtoehtoisia kuljetusteitä. Kun Suomi joutui sotaan, vientiongelmat katosivat. Kaikki mahdollinen maito jalosteineen piti ohjata joko kansanhuoltoon tai armeijalle. Koko juustontuotanto ohjattiin sotilaiden tarpeisiin lukuun ottamatta joitakin siviileille myönnettyjä satunnaiseriä esimerkiksi joulun aikoihin.

1931—1937: Pehr Evind Svinhufvud

Lempinimellä ”Ukko-Pekka” tunnettu Pehr Evind Svinhufvud oli Suomen tasavallan kolmas presidentti. Puoluetaustaltaan alun perin nuorsuomalainen, sittemmin kokoomuslainen presidentti nautti suurta kansansuosiota. Svinhufvud puolusti poliittisella urallaan raivokkaasti Suomen laillisia oikeuksia ja kutsui presidenttinä ensitöikseen Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Hän valtuutti Mannerheimin johtamaan puolustusvoimien operatiivisia valmisteluja sodan varalta ja ylensi tämän sotamarsalkaksi.

Levoton sisäpoliittinen tilanne ja alati kasvava sodan uhka määrittikin vahvasti Svinhufvudin presidenttikautta. Jättäessään presidentin tehtävät Svinhufvud tiivisti poliittisen testamenttinsa: ”Ensin on rajat turvattava, sitten vasta leipää levitettävä.”

Ruokakulttuuri

1930-luvun ruokakulttuuri ei juurikaan eronnut aiemmasta vuosikymmenestä. Kansan tottumukset muuttuivat hitaasti ja ruoka laitettiin lähes aina kotona.

Presidentin vaimo, Ellen Svinhufvud, on kuitenkin jäänyt historiaan ruoan harrastajana ja kotitalousihmisenä. Hänen keräilemistään resepteistä heijastuu 1900-luvun alkupuoliskon porvarisperheen ruokakulttuuri, mutta niissä näkyvät myös pula-aika sekä presidenttikauden upeat juhlaruoat.

Ellen Svinhufvudin keräilemistä ohjeista yli puolet on leivontaohjeita, kuten makeita pikkuleipiä, kakkuja ja torttuja. Myös voileipäpöytä kuului tärkeänä osana juhlatarjoiluihin. Kahvikutsuillaan Helsingissä hän tarjosi Konditoria Stellan valmistamaa mantelipohjista ja kahvinmakuisesta kreemistä valmistettua kakkua, joka tunnetaan 1930-luvulta lähtien Ellen Svinhufvudin kakkuna. Aikamatkalle Ellen Svinhufvudin kutsuille vievät mm. mantelileivät, santakranssi, tasavallan toscakakku ja kinkkuvoileipäkakku.

Mitä tapahtui Valiolla?

1930-luvulla Valion osuusmeijerien määrä kasvoi nopeasti. Samalla meijerien koko jopa pieneni maidonlähettäjien ja vastaanotetun maidon määrällä mitattuna. Tämä oli seurausta siitä, että ajan tekniikka suosi pieniä meijereitä: halvat ja pienitehoiset separaattorilaitteet mahdollistivat meijerin perustamisen pieneenkin kyläkuntaan.

Mitä tapahtui Valiolla?

1930-luvulla Valion osuusmeijerien määrä kasvoi nopeasti. Samalla meijerien koko jopa pieneni maidonlähettäjien ja vastaanotetun maidon määrällä mitattuna. Tämä oli seurausta siitä, että ajan tekniikka suosi pieniä meijereitä: halvat ja pienitehoiset separaattorilaitteet mahdollistivat meijerin perustamisen pieneenkin kyläkuntaan.

Mitä tapahtui Valiolla?

Relanderin presidenttikautena myös Valiolla tapahtui merkittäviä asioita. Suomen toistaiseksi ainoa tiede-Nobelilla palkittu tutkija, A.I. Virtanen, johti Valion laboratoriota. Hänen roolinsa oli jälkikäteen tarkastellen merkittävä siinä, että supisuomalaisesta Valiosta kehittyi pikkuhiljaa kansainvälinen yritys.

1925—1931: Lauri Kristian Relander

Uutena valtiona Suomen oli tärkeää muodostaa hyvät suhteet lähinaapureihinsa ja aktiivinen edustaminen oli presidentille tärkeää. Suomen toinen presidentti, Lauri Kristian Relander, saikin kansan keskuudessa nimen ”Reissu-Lasse” matkojensa johdosta. Valtiovierailujen kohdemaissa Relanderia pidettiin sivistyneenä ja sydämellisenä miehenä. Relanderin tilaisuus presidenttiyteen tuli kun K.J. Ståhlberg hieman yllättäen kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle. Presidenttikautensa jälkeen hän siirtyi maalaisten paloapuyhdistyksen toimitusjohtajaksi, tehtävään jossa hän toimi kuolemaansa saakka

Ruokakulttuuri

Relanderin kauden aikaan ruoka laitettiin lähes aina kotona ja joukkoruokailussakin sen valmistamisesta vastasivat usein naiset. Naisjärjestöjen kotitalousliikkeillä oli iso merkitys sen aikaisen Suomen kulutus- ja kotitalousvalistukseen. Koti- ja keittiöapulaiset sekä kaupunkiasuntojen keskuskeittiöt olivat ilmentymiä kulutusyhteiskunnan esiasteesta ja taloudellisesta kasvusta.

Maito oli 1920–1930-luvuilla suosituin juoma ja sitä laitettiin myös ruokaan. Aikakauden suosituimpina ruokina jatkoivat edelleen erilaiset keitot, kuten hernekeitto, kalakeitto, lihakeitto ja kaalikeitto. Näiden lisäksi syötiin valkoista kastiketta perunoilla, sylttyä, läskisoosia, maksakastiketta, lihapullia, laatikoita, suolakalaa, tillilihaa, nakkikastiketta ja kaalikääryleitä. Myös puurot maistuivat suomalaisille.

Perinteisien reseptien moderneja versioita löydät täältä.

Mitä tapahtui Valiolla?

Relanderin presidenttikautena myös Valiolla tapahtui merkittäviä asioita. Suomen toistaiseksi ainoa tiede-Nobelilla palkittu tutkija, A.I. Virtanen, johti Valion laboratoriota. Hänen roolinsa oli jälkikäteen tarkastellen merkittävä siinä, että supisuomalaisesta Valiosta kehittyi pikkuhiljaa kansainvälinen yritys.

1919—1925: K.J. Ståhlberg

Kaarlo Juhani Ståhlberg oli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti. Hän oli itsenäisyyden alkuvaiheina keskeinen tasavaltalaisten johtohenkilö, joka vastusti jyrkästi vuoden 1918 monarkiahanketta. Ståhlbergin presidenttikauden keskeiset ongelmat olivat Suomen sisällissodan jälkiselvittelyt, vuoden 1921 suojeluskuntakriisi ja ristiriidat kommunistien kanssa. Hän oli presidenttikautensakin jälkeen merkittävä hahmo, jolta kysyttiin neuvoja ja lausuntoja.

Ruokakulttuuri

1920-luvulla suosituiksi tulivat erilaiset sormin syötävät alkupalat. Etenkin hienostopiirien ihmiset omaksuivat nämä cocktail-palat ravintoloista koteihinsa. Suomessa suosittuja alkupaloja olivat erilaiset voileivät. Myös salaatit nousivat tänä aikakautena kukoistukseen. Suosituimpia ja kuuluisimpia aikakauden salaatteja olivat Caesar salaatti, Waldorfin salatti ja Cobbin salaatti.

Tavallinen kansa söi erilaisia keittoja, joista suosituimpia olivat hernekeitto, lihakeitto ja kalakeitto. Myös kaalikeitto ja läskisoosi maistuivat suomalaisille ja erilaiset puurot sekä vellit kuuluivat arkiruokaan. Moderneja versioita ajan suosikkiruoista löydät täältä: kaalikääryleet, läskisoosi ja kalakeitto maistuvat edelleen suomalaisille.

Vastaa kyselyyn!

Auta meitä kehittämään Valio Ammattilaiset -verkkopalvelua vastaamalla lyhyeen (max 3 minuuttia) kyselyyn. Vastauksesi on tärkeä. Kiitos ajastasi jo etukäteen!

Osallistu Ei kiitos