Aram Behbodi: ”Parasta on, kun huulet ovat syömisen jälkeen oliiviöljyisen kiiltävät”

Kun kreetalaiset nunnat tarjosivat Aramille lusikallisen oliiviöljyä, jokin muuttui pysyvästi. Alkoi rakkaustarina, joka roihuaa yhä.

“Vuonna 2018 vierailin Kreikassa nunnaluostarissa, missä oliiviöljykauppaa tekevät nunnat halusivat pitää minulle oliiviöljymaistatuksen. Oliiviöljyn maisteleminen lusikalla ei innostanut minua. He kehottivat sinnikkäästi hörppäämään vähän lusikalla, pyörittelemään suussa. Lopulta maistoin. Oliiviöljy oli taivaallista. Se oli rakkautta! Sateenkaarta! En ole koskaan kokenut edes romanttisen kumppanin kanssa vastaavaa.

Asuin tuolloin Kreetan Haniassa yhdeksän kuukautta myymässä sähköä. Eräänä lämpimänä päivänä söin lounaaksi fetasalaattia ja mietin, miten se saattoikin maistua niin käsittämättömän hyvältä. Tajusin, että se johtui oliiviöljystä. Olen aina pitänyt oliiviöljystä, mutta Kreikassa menetin sille sydämeni. Muuttaessani takaisin Suomeen kannoin mukanani kaksi viiden litran oliiviöljykanisteria.

Nykyään käytän oliiviöljyä lähes jokaisessa ruoassa. Lasiroskiksessani on aina kaksi tyhjää oliiviöljypulloa, jotka olen unohtanut viedä. Käytän kotona mieluiten puolen litran oliiviöljypulloja, ja niitä menee kuukaudessa kolme.

Olen kokenut oliiviöljyelämyksen myös Suomessa. Kun palasin Kreikasta ja maistoin täällä kreetalaista oliiviöljyä, Kreikka palasi suuhuni ja tajusin, oh my god, samanlaista oliiviöljyä saa kuin saakin Suomesta. Olen siitä lähtien suosinut ja käyttänyt vain kreetalaisia oliiviöljyjä – siitä huolimatta, että muutkin ovat todella hyviä. Minulla on vain tapana valita suosikkini ja vähän jämähtää niihin. Suomessa pienissäkin kaupoissa myydään laadukkaita öljyjä. En osta kitkeriä, halpoja öljyjä, koska silloin oliiviöljystä katoaa nautinto.

Katselen välillä dokumentteja oliiviöljyn valmistamisesta. Oliiviöljy on parasta, kun se maistuu tuoreelta ja vähän ruoholta. En ole sen tason hifistelijä, että hyväksyisin vain ensimmäisen sadon kalliimmat öljyt, mutta menisin toki maistelemaan sellaisia, jos olisi tilaisuus.

Perheeni on Iranista, missä syödään paljon oliiveja, mutta ei juurikaan käytetä oliiviöljyä ruoanlaitossa. Siellä käytetään enemmänkin laardia. Olen saanut monipuolisen ruokakasvatuksen, enkä pidä mitään ruokaa hyvänä tai huonona. Tästä syystä en käytä oliiviöljyäkään sen terveysvaikutusten takia, vaan minusta se on vain niin hyvän makuista. Sitä paitsi oliiviöljypullot ovat kauniita, mikä ilahduttaa esteettistä silmääni.

Minusta tuntuu tuhlaukselta paistaa ruokia oliiviöljyllä, mutta välillä teen niin. Oliiviöljyä käytän ensisijaisesti ruokien viimeistelyyn ja antamaan makua. Valutan sitä makaronilaatikonkin päälle. Rakastan valuttaa pastan päälle oliiviöljyä, sillä se pyöristää pasta-annoksen maun suussa. Jos menen ravintolaan ja tilaan pastan tai salaatin, eikä sitä ole viimeistelty oliiviöljyllä, mietin, että what is this, miksei sitä ole viimeistelty loppuun saakka. Oliiviöljy tuo ruokaan tarvittavan kiillon. Valmistan hyvää, tuhmaa ruokaa – kuten pursuavia voileipiä – ja parasta on, kun huulet ovat syömisen jälkeen oliiviöljyisen kiiltävät.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa minua harmittaa se, että ihmiset säästelevät laadukkaita oliiviöljyjään. Se on tuoretavaraa, sitä pitää käyttää. Jos joku kehuu minulle säästäneensä oliiviöljypulloaan kolme vuotta, kerron, että se on siis pilalla. Sanon, että rakasta itseäsi sen verran, että käytät oliiviöljyä täysin sydämin.

Välillä ystävät kysyvät minulta, paljonko oliiviöljyä pitää laittaa johonkin ruokaan. Vastaan, että sen verran kuin hyvältä tuntuu. He eivät voi ymmärtää sitä. Pitäisi olla tarkat määrät. Ei! Tänään hyvä määrä voi olla kolme ruokalusikallista, huomenna kaksi tai neljä. En itse käytä erityisiä pöytäoliiviöljypulloja, koska öljy tulee niistä liian ohuena liruna. Minusta oliiviöljyä pitää voida hulauttaa kunnolla. Kun leivon focacciaa, se lilluu oliiviöljyssä.

Ystäväni tietävät, että minä vien tuliaisiksi tullessani joko hyvää oliiviöljyä, oikeasti laadukasta vessapaperia, astianpesuainetta tai suolakiteitä. Näitä kaikkia pitäisi olla jokaisessa taloudessa. He myös tietävät, että minun luonani saa leipää, hyviä juoruja ja oliiviöljyä.”

Aram Behbodi on yksityiskokki. Ruokahimo on artikkelisarja, jossa erilaiset ihmiset kertovat omasta ruokaan liittyvästä intohimostaan.