MasterChef-voittaja Samuli Sepponen haaveilee jauhelihakastikkeesta ja haastaa suomalaiset tekemään juureksista fine diningia.

Kun Samuli Sepponen ajattelee lapsuutensa makuja, ensimmäisenä mieleen tulee lammaskaali. Rakas ruokalaji tuntui vuosia mysteeriltä, sillä lapsen mieli ei taipunut ymmärtämään, että lammas voi muuttua jauhelihaksi.

Kotona Helsingin Kannelmäessä kauhan varressa hääräsi äiti. Samuli muistelee, miten kokkaamista rakastanut perheen pää fiilisteli ruokaa, teki kaiken itse ja tutustui hanakasti myös itselleen vieraisiin raaka-aineisiin.

– Minun silmissäni äiti on aina ollut ruoan edelläkävijä. Kun tofu tuli Suomeen, hän etsi sitä joka paikasta ja mietti, mistä tofureseptejä voisi saada.

Vikkelää Samulia ei päästetty usein keittiöön, sillä keskittyminen herpaantui äidin makuun hieman liian nopeasti.

– Pääsin tekemään ihan perusjuttuja, mokkapaloja ja korvapuusteja, mutta tuhosin kaiken nopeasti.

Kun päiväkodissa puhuttiin lentävistä lautasista, Samuli halusi demonstroida perheen uudella Arabian astiastolla, että lentäviä lautasia todella on olemassa. Äidin silmän välttäessä Samuli heitti lautaset seinään. Myöhemmin samana päivänä hän puraisi kaikista vieraille tarkoitetuista runebergintortuista päälliosan pois.

– En ollut ikinä pahantahtoinen, vaan tosi utelias. Kasvoin naisten keskellä, mikä teki minusta myös tunteikkaan ja avoimen muille ihmisille.

Äidinäiti asui perheen luona joka toinen viikko. Mummo kokkasi usein pojan lempiruokaa, jauhelihasta tehtyä tipukastiketta, ja leipoi pannukakkua.

– Kerran ahmaisin pannaria kerralla melkein pellillisen. Sain sen seurauksena suolisolmun ja jouduin sairaalaan.

Juhlissa äiti piti huolen siitä, että vieraille oli tarjolla sen seitsemää sorttia. Pöytä oli aina katettu kauniisti ja somistettu teemojen ja sesonkien mukaan. Joka sunnuntai syötiin hyvin, ja usein tarjolla oli kolmen ruokalajin ateria.

– Ymmärsin vasta myöhemmin, miten erityistä se oli. Kun muutin omilleni tajusin, miten paljon kokkaaminen vaatii taitoa. Sunnuntaisin juoksin edelleen innoissani äidin luo syömään.

”Kun muutin omilleni tajusin, miten paljon kokkaaminen vaatii taitoa.”

IT-konsultista ammattikokiksi

Lukion jälkeen Samulin tie ei kuitenkaan vienyt ruoan pariin. Viisitoista vuotta hujahti IT-alalla, mutta ruokarakkaus roihusi kuitenkin vahvana.

Ura ruoan parissa starttasi MasterChef-kilpailusta keväällä 2025. Hakemuksen kanssa vitkastellut Samuli tutustui sattumalta Suomen kokkimaajoukkueessa kilpailevaan Arttu Parviaiseen, joka lupasi toimia sparraajana kilpailua varten.

– Olin jo jonkin aikaa soittanut suutani, että haen kisaan ennen kuin täytän 40. Arttu ilmoitti, että nyt loppuu miettiminen. Kun sain paikan kilpailusta, aloin treenata ruoanlaittoa Artun opetuksessa.

Harjoittelu aloitettiin perusasioista: Miten tehdään munakas? Miten leikataan sipulia? Miten kokataan ammattikeittiössä? Treenipäivät venyivät usein 12 tunnin mittaisiksi. Panostaminen tuotti tulosta ja Samuli voitti kilpailun.

– Oli absurdia ja upeaa mennä omaan lempikilpailuun ja voittaa se. Katsoin niitä ihmisiä niin hirveästi ylöspäin. Ajattelin, että kaikki aikaisemmat voittajat ovat yli-ihmisiä.

Samuli sai ammattilaistuomareiden ohjauksessa ymmärryksen siitä, millaista oikeasti hyvä ruoka on. Ohjelma opetti, että kun ruoassa on tekstuuria, värejä ja koostumuksia, päästään jo pitkälle. Kun annokseen lisätään vielä happaman, suolaisen ja makean tasapaino, voi saada aikaan jotain maagista.

– Isoin oppini on ollut se, miten asioita voi korjata. Olen epäonnistunut keittiössä kymmenen kertaa useammin kuin muut. Ja olen pitänyt huolen siitä, että opin niistä epäonnistumisista.

Ruoka on läsnäoloa

Kilpailun jälkeen voitto piti pitää salassa puoli vuotta. Samuli käytti ajan hyödykseen ja alkoi panostaa sosiaalisen median kanaviinsa. Nykyään päivät koostuvat somesisältöjen lisäksi reseptiikan tekemisestä, catering-keikoista ja juontajan työstä.

Tekemistä ohjaa toive, että ihmiset innostuisivat tekemään ruokaa ja nauttisivat siitä yhdessä. Esimerkillään hän haluaa osoittaa, ettei arkinenkaan ruoan laittaminen ole vain pakollinen paha vaan iloinen asia, jonka ympärille voi rakentaa paljon kaikkea kivaa.

– Voi aloittaa niinkin pienestä, että kerran kuussa kokeilee perheen kanssa uutta reseptiä. Laitetaan puhelimet pois ja ollaan läsnä.

”Ruoan laittaminen on iloinen asia, jonka ympärille voi rakentaa paljon kaikkea kivaa.”

Samaa filosofiaa Samuli toteuttaa myös oman perheensä kanssa. Vaikka esikoinen on vielä pieni, saa hän häärätä mukana keittiössä. Välillä pannulla porisee jauhelihakastike tai uunissa paahtuvat itse tehdyt kalapuikot. Useimmiten keittiöstä leijailee aasialaisen ruoan tuoksu.

Jouluna perheessä syödään Samulin kokkaamien perinneruokien lisäksi myös ranskalaisia herkkuja, kuten samppanjaa ja maksapateeta, joita ranskalainen lankomies tuo koko perheelle.

– Pyhinä suomalaiset ovat parempia keskittymään hetkeen ja pysähtyvät ruoan äärelle. Jouluna paras hetki on se, kun istutaan pöytään tuntikausiksi.

Makumuistoja maailmalta

Innokas reissaaja on hankkinut ruokaelämyksiä myös maailmalta. Matkaan on tarttunut makumuistojen lisäksi konkreettista oppia.

– Olen reppureissannut Aasiassa ruoan perässä. Kävin siellä kokkikursseillakin, joilla opettelin tekemään lempiruokiani Pad Kra Paota ja thai-curryja.

Nyt Samuli tutustuu eri maiden keittiöihin Makumuistoja maailmalta -sarjan juontajana.

– On kiehtovaa, miten jokainen vieras on vuorollaan todennut, että meidän keittiö on se maailman paras.

Sarjan tekeminen on opettanut, miten ruokaan suhtaudutaan eri puolilla maailmaa. Se on myös avartanut käsitystä siitä, kuinka paljon ruoka kulttuurillisesti vaikuttaa.

– Tulevalla kaudella Fami Cao puhuu ruoan merkityksestä yhteisöllisyyden rakentajana. Robert Foli kertoo afrikkalaisesta ajattelutavasta, jonka mukaan elämä järjestyy kyllä, kunhan on ruokaa.

Samuli toivoo, että suomalaisetkin löytäisivät ruoalle suuremman merkityksen ja olisivat ylpeitä kotimaisista raaka-aineista. Kun tekee ruokaa tottumuksesta ja helpoimman kautta, mistään ei saa irti maksimimakua. Uusia tekniikoita opettelemalla ja rohkeammin maustamalla raaka-aineita voi hyödyntää yllättävilläkin tavoilla.

– Kannattaa pohtia, voisiko vaikka makaronilaatikon maustaa jotenkin mielikuvituksellisesti. Juureksiakaan ei aina tarvitse laittaa keittoon. Niitä voi paistaa, paahtaa, grillata ja marinoida. Suomalainen keittiö on mielettömän hyvä, kun uskaltaa vain kokeilla.

Uusi kausi alkaa 11.8.2026!