Kun Josué kokkaa ystävilleen, pöydässä on roppakaupalla chiliä, väriä ja kiehtovia tarinoita.

Helsingissä asuva Josué Magaña Moreno on kotoisin Huetamosta, Michoacánin osavaltiosta. Pienessä maaseutukaupungissa hevonen on yhä käypä kulkupeli ja lehmiä käyskentelee keskellä katua.

– Perheemme perinteet ja monet lempiruokani, kuten chilaquiles ja tinga de pollo tostadas, ovat sieltä kotoisin.

Insinöörinä työskentelevä Josué kasvoi Mexico Cityssä, pitkän ajomatkan päässä Huetamosta, joten perhe kävi kotikaupungissa vain pari kertaa vuodessa. Vierailuiden kohokohtia olivat pitkät illalliset koko suvun kanssa.

– Kuulostan ehkä puolueelliselta, mutta jumaloin meksikolaista ruokaa. Lapsena saatoin syödä chilaquileseita aamiaisella, lounaaksi ja vielä illallisella uudestaan.

”Jumaloin meksikolaista ruokaa.”

Makuja etelästä pohjoiseen

Meksikolainen ruokakulttuuri ulottuu tuhansien vuosien taakse. 1500-luvulta lähtien espanjalaiset valloittajat alkoivat muokata muinaisia tapoja uuteen uskoon ja toivat ruokiin omat mausteensa.

– Perinneruokiin liittyy Meksikossa paljon symboliikkaa ja tarinoita. Yksi esimerkki on pozole, joka tehdään kikherneistä ja lihasta. Legendojen mukaan se tehtiin tuhansia vuosia sitten sotureiden ihmislihasta.

Alueellisia erikoisuuksia on paljon, sillä Meksikoon mahtuu monta ilmastovyöhykettä. Josuén kotikaupunki Huetamo on yksi Meksikon kuumimmista paikoista. Kun lämpötila siellä kipuaa neljäänkymmeneen, pohjoisessa saattaa olla kolmekymmentä astetta kylmempää.

– Samatkin ruoat, kuten tamalet ja enchiladat, valmistetaan eri puolilla eri tavoin. Mexico Citystä taas löytyy lähes mitä tahansa kaikista Meksikon osavaltioista.

Elämäniloa ja kuoleman leipää

Meksikossa juhlapyhät ovat värikkäitä, herkkuja pursuilevia tapahtumia, jolloin keräännytään yhteen koko suvun voimin. Itsenäisyyspäivä vietetään 15. syyskuuta.

– Kokoonnumme silloin juhla-aterialle, johon jokainen valmistaa jotain perinteistä.

Yksi Josuén lempiruoista on chile en nogada, jota syödään vain itsenäisyyspäivän aikoihin. Iso vihreä chili täytetään lihalla ja päällystetään kermaisella saksanpähkinäkastikkeella ja granaattiomenalla.

– Ruoassa on Meksikon lipun värit. Ajattelen, että Meksiko on nationalistinen maa, mutta ei mitenkään ikävällä vaan erittäin mukavalla, ruokaan liittyvällä tavalla.

Toista syksyyn sijoittuva juhlapäivää, Kuolleiden päivää eli Día de Muertosia, juhlitaan marraskuun alussa.

– Se on suosikkini, sillä se edustaa meksikolaisten suhtautumista elämään ja kuolemaan.

Kuolleiden päivään kuuluu uhrilahjojen antaminen edesmenneiden rakkaiden puolesta. Esille laitetaan värikkäitä koristeita sekä kuolleiden lempiruokia ja -juomia.

– Meillä on perinteisiä leivonnaisia tätä varten, esimerkiksi kuoleman leipä eli pan de muerto, joka tehdään appelsiinista.

Loppiaisena on Día de Reyes, Kuninkaiden päivä, jolloin nautiskellaan kruunulta näyttävää Rosca de Reyes -kakkua. Leivonnaisen sisään piilotetaan pieni Jeesus-hahmo.

– Leikkaamme kakun ja juomme kaakaota. Se, jonka palassa on Jeesus, maksaa perinteisesti kuukauden kuluttua kaikille tamales-aterian, kun kokoonnumme uudelleen helmikuussa juhlimaan kynttilänpäivää eli Día de la Candelariaa.  

Mustikkapiirakkaa ja uusia unelmia

Suomeen Josué rakastui jo vaihto-oppilaskeväänään vuonna 2019. Vaikutuksen tekivät niin ihmiset, ruoka kuin maagisena kimmeltävä lumikin.

Täällä Josuén rakkaus ruokaa kohtaan on syventynyt ja saanut uusia muotoja. Ruokakulttuuriin uppoutuminen on tarjonnut väylän suomalaisuuden ytimeen.

– Olen maistellut mahdollisimman paljon paikallisia erikoisuuksia, kuten salmiakkia, mustaa makkaraa ja verilettua. Kulttuurishokkien kautta sain ensikosketuksen siihen, mistä Suomessa on kyse.

Muutama vuosi sitten Josué alkoi tehdä aiheesta sisältöä sosiaaliseen mediaan. Yksi hänen päätavoitteistaan on levittää suomalaista ruokakulttuuria englanniksi.

– Mietin, mitä ruokien taustalla on ja käyn eri ravintoloissa. Se on minusta loistava tapa sopeutua tänne ja luoda yhteys ihmisiin, kulttuuriin ja suomalaiseen elämäntapaan.

Myös suomalainen keräilykulttuuri, marjat, metsässä liikkuminen ja sienestäminen ovat tehneet häneen vaikutuksen.

– Täällä on laadukkaita raaka-aineita. Esimerkiksi perunat ovat aivan hämmästyttäviä. Pidän myös riistaruoista ja klassikoista, kuten lohikeitosta.

Hillat ja mustikat ovat erityisesti meksikolaisen mieleen, vaikka niiden poimiminen aluksi jännitti.

”Tärkeintä on levittää meksikolaisen ruoan ja kulttuurin ilosanomaa.”

– Pelkäsin, että karhu syö minut. Oli kuitenkin palkitsevaa tehdä tuoreista marjoista itse piirakkaa. Ja metsämansikat maistuvat taivaallisilta, ne ovat kuin karkkia.

Kotona Josué kokkaa meksikolaista ruokaa vähintään kerran viikossa. Meksikolaisten juhlapyhien aikaan hän kutsuu ystäviä kylään ja tarjoilee juhla-aterian.

– Puolisoni Petra on kokki, joten jos joku ruoka on vähän monimutkaisempi, teemme sen yhdessä. Hän on suureksi ilokseni todella kiinnostunut meksikolaisesta ruoasta.

Josué harmittelee, että Suomessa ei tunneta meksikolaista ruokaa vielä kovin hyvin. Autenttisia makuja on vaikea löytää ja ravintoloista saa pääosin Tex-Mexiä. Vaikka meksikolaisia raaka-aineita on nykyään enemmän saatavilla, moni tärkeä asia puttuu.

– Haluaisin tuoda Suomeen vaikka mitä. Avokadoja ja chilejä saa, mutta ne eivät ole yhtä hyviä kuin Meksikossa. Etenkin tomatilloja eli vihreitä, usein kastikkeiden pohjissa käytettäviä vihreitä vihanneksia on vaikea löytää. Se on harmi, sillä käytämme niitä Meksikossa paljon.

Josué unelmoi siitä, että hän saisi auttaa apua tarvitsevia, pitää pop-upeja ja tuoda lisää meksikolaisia makuja Suomeen.

– Tärkeintä on levittää meksikolaisen ruoan ja kulttuurin ilosanomaa.

Katso jakso Valio-sovelluksessa!