Siirry sisältöön
Maitotilan elämää

Neljä sukupolvea samassa pihapiirissä

Neljä sukupolvea samassa pihapiirissä
Helena Karhujoki
Viestintäjohtaja

Retkeily luonnossa on ollut Helenan lempijuttuja pienestä asti. Ehkä juuri siksi Helena innostuu myös töissä erityisesti ruoan ilmastovaikutusten pienentämisestä ja eläinten hyvinvoinnista.

Vuonna 1933 perustettua Liepeelän tilaa pyörittävät vuosi sitten tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä hiukan alta kolmekymppiset Jukka ja Venla Hentilä. Tila avaa ikkunan maatilojen menneisyyteen, sillä samassa pihapiirissä asuu peräti neljä eri sukupolvea.

Liepeelän tila on Jukka Hentilän kotitila, jossa hän työskenteli ennen yhdessä isänsä kanssa. Eläköitymisestä huolimatta tilan entinen isäntä auttaa edelleen päivittäisissä askareissa.

– Miehellä ja appiukolla on kaksi metsäkonetta, joilla tekevät hommia omilla mailla. Talvet isännällä meneekin aika lailla metsätöissä. Se on pieni lisä tuloihin, muttei vaikuta suuremmassa mittakaavassa. Appiukko kouluttautui juuri viralliseksi metsäkoneenkuljettajaksi, joten tulevaisuudessa voi olla tietysti enemmänkin metsätöitä, Venla toteaa.

Pitkä päivä on maatilayrittäjän arkea

Vaikka jokainen päivä maatilalla on erilainen, lehmät määrittävät päivän rytmin. Runsaan työn ja pienen lapsen vaatimien aikataulujen sovittaminen yhteen ei kuitenkaan ole aina helppoa.

– Viiden, kuuden aikaan aamulla heräämme ja menemme lypsylle tietysti ensimmäisenä. Siellä pitää joka kerta toistua tietyt rutiinihommat, eli kiiman tarkkailu, puhdistustoimenpiteet, lypsy. Sen lisäksi hoidetaan vasikat, emäntä luettelee.

– Pyrimme viemään tytön hoitoon kylälle kahdeksalta. Päivisin on sitten erilaisia hommia vuodenajasta riippuen. Nyt olen esimerkiksi välillä lypsänyt yksin kun isäntä on lähtenyt suoraan pellolle. Mutta se on kuitenkin meillä harvinaista, pyrimme olemaan yhdessä lypsyllä. Päivällä on siemennyksiä ja eläinlääkäri voi käydä. Päivän ohjelma riippuu ihan siitä mitä töitä on rästissä. Kesällä hiehot ovat koko ajan ulkona ja lehmät ulkoilevat. Lehmät voivat mennä ulkoilemaan lypsyn jälkeen jaloittelutarhaan, jota käytetään talvisinkin.

– Jos iltalypsy venyy, toinen meistä hakee tytön hoidosta ja tulee jatkamaan. Viikonloppuisin tyttö on isomummun tai ukin luona kun teemme töitä, tai sitten hän tulee navetalle mukaan ja laulamme lastenlauluja, piirrellään tai katsomme puhelimesta piirrettyjä.

Kuuteen mennessä iltalypsy on yleensä hoidettu ja illan yritän pyhittää aina tytölle, etenkin viikolla kun hän on hoidossa. Aina se ei onnistu, esimerkiksi talvisin on esimerkiksi lumitöitä isännällä ja minulla taas hevosten hoidot. Kymmenen aikaan voi yleensä lopullisesti huokaista, mutta rehuntekoaikana tai kevättöiden aikaan isäntä saattaa hyvinkin tulla kahden aikaan yöllä pihaan. Ja viideltä soi taas kello. Eli on ne meidän lepoajat välillä vähän lyhyitä, Venla nauraa.

– Kahdestaan hoidamme tilaa mieheni kanssa, Venla Hentilä kertoo.

– Itse olen aiemmin ollut Pro Agrialla maitotilaneuvojana ja reilu vuosi sitten tulin mukaan tähän, kun teimme lopullisen sukupolvenvaihdoksen. Samalla appiukko jäin niin sanotusti eläkkeelle, mutta totta kai hän auttaa meitä paljon peltohommissa, rehunteossa ja kaikessa muussakin. Miehen isä on tilan vanha isäntä ja asuu samassa talossa omalla sisäänkäynnillä.

– Meillä on marraskuussa neljä vuotta täyttävä tyttö ja tässä näköyhteyden päässä on toinen talo, jossa asuu lapsen isomummo.

Liepeelän tila
Liepeelän tila
Liepeelän tila

Search