Kreikkalaiselle Akis Staboulikselle ruoka ei ole vain ravintoa. Akiksen kotona arkisessakin ruokapöydässä juhlistetaan yhdessäoloa, rakkautta, kulttuuria ja ystävyyttä.  

Lesboksen saarella syntyneen ja Ateenassa kasvaneen Akis Stabouliksen koko elämä pyörii ruoan ympärillä. Päivät kuluvat Perho Liiketalousopistossa ruoanlaiton opettajana, vapaa-ajalla hän metsästää laadukkaita raaka-aineita ja tekee ruokaa perheelle ja ystäville. 

– En osaa sanoa toista yksittäistä asiaa, joka veisi niin paljon aivokapasiteettiani. Jaamme tämän intohimon vaimoni kanssa ja matkustamme hyvän ruoan perässä.  

Rakkaus ruokaan sai alkunsa jo lapsuudessa. 

– Isäni oli henkeen ja vereen ruokaihminen. Hän opetti minut arvostamaan raaka-aineita. Kävimme yhdessä rannalla, jonka kalastajat hän tunsi. Ateenassa vierailimme usein kiertävällä torilla.  

Jokainen myyjä oli erikoistunut yhteen tuotteeseen. Tarjolla oli satokauden meheviä paikallisia hedelmiä ja vihanneksia, papuja tai herneitä. 

– Söimme aina sesongin mukaan. Emme ostaneet vaikkapa tomaatteja talvella. Isä sanoi aina, että tomaatti on kesävihannes. Sitä kuuluu syödä vain silloin, kun aurinko on kasvattanut sen kypsäksi ja täyteläiseksi.  

Akiksen isä omisti ravintolan saarella lähellä Ateenaa. Annosten raaka-aineet valittiin huolella. Akis muistelee, miten hän veljensä kanssa souti keskelle läheistä lahtea, jossa kalastusalus jakoi saalistaan. Veljekset valitsivat kaloista parhaat ja veivät ne isän ravintolaan.  

Elokuussa, kun uuden sadon vehnä oli korjattu, tehtiin iso pastataikina. Naiset istuivat maassa, pyörittivät taikinasta palasia ja levittivät ne aurinkoon kuivumaan. Itse tehtyä pastaa syötiin pitkin vuotta niin kauan kuin sitä riitti.  

”Söimme aina sesongin mukaan.”

Pieni pala parempaa maailmaa 

Kun Akis sattumusten kautta päätyi vuonna 1985 Suomeen, maailma näytti erilaiselta kuin nykyään.  

– Vaikka työskentelin kesäisin isäni ravintolassa, en ollut ajatellut itselleni ruoasta uraa.  

Toisin kävi, ja ensimmäinen työpaikka löytyi tuttavan kautta ravintola Hollywoodista. Helsingin keskustassa sijainnut paikka oli tunnettu etenkin laadukkaasta lounaastaan ja erikoisuuksista, kuten Suomen yksistä ensimmäisistä pizzoista.  

Kollega näki Akiksen potentiaalin ja kannusti hakemaan Perhoon opiskelemaan. Vuonna 1995 Akiksesta tuli koulun opettaja, ja sillä tiellä hän on edelleen. Kaiken tasoisia kokkeja ja jopa keittiömestareita opettava Akis on voittanut vuoden ammatillisen opettajan Pro-palkinnon.  

Kolmekymmentä vuotta kestäneen uransa aikana Akis on nähnyt läheltä, miten suomalainen ruoka ja raaka-ainevalikoimat ovat muuttuneet.  

– Kahdeksankymmentäluvulla suomalaisista kaupoista puuttuivat monet hedelmät, yrtit ja vihannekset. Kaupat olivat pienempiä ja niistä sai pitkälti vain sesongin mukaisia raaka-aineita.  

Suomalainen ruoka tuntui aluksi oudolta. Pikkuhiljaa paikalliset erikoisuudet ja perinneruoat alkoivat viehättää. 

– Rakastan suomalaisia marjoja, lohikeittoa, hyvin tehtyjä karjalanpiirakoita ja sieniruokia. Käyn sienestämässä ja ostan vihanneksia Perhon omalta pellolta. Satokauden mukaan syöminen on oma tapani parantaa maailmaa.  

Kreikassa käydessään Akis suosii toreja ja kivijalkakauppoja, joista löytyvät laadukkaimmat raaka-aineet. Lähes joka korttelissa on oma vihanneskauppa, kalakauppa tai lihakauppa. 

– Ruoanvalmistus alkaa siitä, että mietimme vaimoni kanssa mitä hyvää haluamme syödä, ja sitten yritän löytää juuri sitä. En käy kaupassa tarjousten vaan laadun perässä. Kreikassa käyn tutun kala- tai lihakauppiaan luona. Kauppias tuntee minut nimeltä, keittää kahvit ja kuulumisten vaihdon lomassa tarjoaa sitä, mikä sinä päivänä on parasta. 

Joinain aamuina Akis kävelee vaimonsa kanssa rantaan, istuu kalastajien kanssa alas ja nappaa mukaansa päivän saaliin. Joka toinen päivä pariskunta käy ulkona syömässä, ja ravintola valitaan harkiten.  

– Välttelemme turistipaikkoja. Jos haluamme kalaa, menemme rannan lähelle, jos lihaa, suuntaamme vuorelle. 

Kreikkalaisille on tärkeää, että herkut ostetaan juuri oikeista paikoista.  

–  Siskoni kanssa saatamme ajaa pitkänkin matkan päähän, jos tekee mieli ostaa tietty leivonnainen tai jäätelöä, jonka pitää maistua juuri oikealta. Rakastan erästä tiettyä mantelileivosta, joista parhaat saa mielestäni vain Lesbokselta.    

Yhdessä syömisen voima 

Kreikassa ruoka kokoaa ihmiset yhteen myös arkena. Toisen kotiin ei mennä koskaan tyhjin käsin. Isännälle ja emännälle viedään vähintään kukkia, viinipullo tai rasia leivonnaisia, jotka pakataan kauniisti.  

– Ateenassa on konditorioita, jotka ovat auki yhteentoista asti illalla, jotta ihmiset ehtivät töiden jälkeen ostamaan tuliaisia. Lahjan vieminen on osoitus siitä, miten paljon arvostamme ihmisiä, joiden kanssa syömme.  

Myös juhlia vietetään isolla porukalla niin Kreikassa kuin Suomessakin. Kulinaristeista koostuva ystäväpiiri jakaa Akiksen ajatuksen siitä, että ruoka on jakamista ja yhteydenpitoa. Pöydän ympärillä istutaan pitkään ja juhlistetaan elämää. 

– Puhumme koko ajan siitä, mitä voisimme syödä. Yhdessäolo ja keskusteleminen on hirveän tärkeää. On ihanaa nähdä, miten ihmiset nauttivat, kun he syövät ruokaa, jonka olen heille rakkaudella valmistanut.  

”Toisen kotiin ei koskaan mennä tyhjin käsin.”

Kreikkalaisia herkkuja arjessa ja juhlassa 

Kreikan pitkän historian ansiosta ruokakulttuurissa näkyy vaikutteita niin Intiasta, Egyptistä kuin muualta Euroopastakin. 

 Vuoden suurin juhla on pääsiäinen, jolloin grillataan yhdessä kokonainen karitsa. Juhlimaan kutsutaan lapset ja lapsenlapset sekä muutama ystävä, tai vieraillaan muiden kreikkalaisten luona.  

Arkena Akiksen keittiössä valmistuu pääosin kreikkalaisia ruokia. Joskus keittiössä valmistuu esimerkiksi lapsuuden suosikkiruokaa viininlehtikääryleitä. 

– Syömme paljon vihanneksia, kalaa ja pastaa. Emme syö usein lihaa, mutta silloin kun syömme, panostamme laatuun. Meillä menee paljon myös papuja ja linssejä. 

Kun perhe kokoontuu yhteen kotiruoan äärelle sunnuntaisin, tarjolla on usein pastitsiota.  

– Pastitsio on ihana perhelounas. Kun lapset tulevat kylään ja haluan kaikkien nauttivan ruokaa samasta vuoasta, teen ison pastitsion. 

Akiksen vinkit täydelliseen pastitsioon

Pastitsio on Kreikassa tyypillinen, hieman parempi arkiruoka, joka valmistetaan usein viikonloppuna ja jota nautiskellaan pitkin viikkoa. Akiksen mukaan pastitsiosta tulee erityisen hyvää, kun kaupasta nappaa mukaan laadukasta, kymmenen prosenttia rasvaa sisältävää suomalaista naudan paistijauhelihaa sekä täysmaitoa. Pastitsion pastana käytetään bucatini-putkimakaronia. Perinteisesti ruokaan lisätään kefalotiri-juustoa, mutta tässä reseptissä se korvataan Valio Mustaleima™ juustolla. Myös muita voimakkaan makuisia juustoja voi kokeilla.

Akis vinkkaa, että työvaiheet kannattaa tehdä yksi kerrallaan ja keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Esimerkiksi jauheliha ja sipuli paistetaan aluksi eri pannuissa, jotta raaka-aineet kypsyvät oikeassa lämpötilassa. Valkokastikkeen teossa vehnäjauhot sekoitetaan voihin ja niitä paahdetaan hetken aikaa. Valkokastike sekoitetaan ennen vuokaan laittamista pastan joukkoon, jolloin se toimii ruoan ”liimana”. Mausteet kannattaa jauhaa itse, jolloin ruoan maku syvenee. Ruokaa on hyvä myös maistella pitkin matkaa ennen uuniin laittamista. Pastitsio kannattaa paistaa uunin keskitasolla. Jos pinta ruskistuu liikaa, laske lämpötilaa ja peitä foliolla. Anna ruoan vetäytyä vähintään puoli tuntia ennen ruokailua, niin pastitsio on helpompi leikata.

Katso koko sarja Valio-sovelluksessa 6.1.2026 alkaen!