Yksityiskokki ja vuoden turkulainen 2025 Aram Behbodi rakastaa kokata muille ja tekee illallispöytään vähintään kolme erilaista kastiketta.

---

Ah, kohta syödään. Tämä on maailman paras asia.

Näin Aram Behbodi ajatteli lapsena, kun äiti teki Aramin lempiruokaa, iranilaista kanansydänpyttipannua.

– Kun olin kaksivuotias, muutimme Iranista Kreikkaan. Moni varhaislapsuuden makumuistoni liittyykin vähän yllättäen kreikkalaiseen ruokaan, esimerkiksi gyroksiin.

Perhe muutti Kreikasta Suomeen Aramin ollessa kuusivuotias. Turkulaisessa pakolaiskeskuksessa uusille tulokkaille opetettiin pian, missä parhaat ruokakaupat sijaitsevat. Kauppaan hurautettiin porukalla, kun joltakulta liikeni auto lainaksi.

– Iranilaiseen kulttuuriin ei kuulu käydä joka päivä kaupassa. Haimme aina kerran kuussa kymmenen kiloa riisiä, sipulia ja perunaa. Tuntuu, että ulkomaalaisilla perheillä onkin aina ylimääräinen pakastin. Vaikka maailma loppuisi, ruokaa olisi varmasti.

”Vaikka maailma loppuisi, ruokaa olisi varmasti.”

Samalta lautaselta

Yhteisöllisyys ja vieraanvaraisuus ovat iranilaisen kulttuurin kulmakiviä. Juhlissa pöytä pursuaa värejä ja yrttejä sekä erilaisia jaettavia ruokalajeja. Illallisen äärellä keskustellaan kiivaasti.

– Iranissa ei varsinaisesti ole olemassa ruokarauhan käsitettä. Juhlissa, kuten aina muutenkin, myös tanssitaan.

Pöytä notkuu herkuista silloinkin, kun vieraillaan ystävien luona. Iranilaisiin pöytätapoihin kuuluu loqmeh, eli vieraalle tarjottava valmis suupala. Kyse on huolenpidon ja kunnioituksen eleestä.

Verenperintönä saatu tapa huolehtia toisista ajoi Aramin nykyiseen ammattiin yksityiskokiksi. Ensin hän järjesti päivällisiä ystävilleen. Vieraat halusivat usein maistaa iranilaista ruokaa, jota Aram ei ollut juurikaan kokannut sen jälkeen, kun muutti pois kotoa 17-vuotiaana.

– Opettelin katsomalla Tiktok-videoita, ja hain sitä kautta lapsuuden makuja. Iranissa jokaisella perheellä on erilaiset tavat valmistaa tiettyjä asioita. Olen yrittänyt pikkuhiljaa löytää oman tapani.

Ystävien kanssa nautitut päivälliset auttoivat Aramia ymmärtämään, että merkityksellisten hetkien tarjoaminen muille on kutsumus, jota voi toteuttaa yksityiskokkina.

– Ruoanlaitosta tuli rakkaan harrastuksen lisäksi päivätyöni. Eikö se ole oikeastaan meidän kaikkien unelma?

Kolmen kastikkeen illallinen

Riisiprinsessaksikin kutsutun kokin bravuuri on pohjasta rapea iranilainen riisi, joka käännetään kypsennyksen jälkeen ylösalaisin.

– Uskon, että kuolen vielä jonain päivänä sydänkohtaukseen, kun olen kääntämässä riisikattilaa. Niin paljon se jännittää joka kerta.

Kun Aram järjestää iranilaisen illallisen, kattaus sisältää riisin lisäksi vähintään kolmea erilaista kastiketta. Yksi kastikkeista on tomaattipohjainen, toinen sisältää paljon yrttejä, kolmanteen tulee granaattiomenasiirappia ja saksanpähkinää. Ruokien seurana tarjotaan iranilaiseen tapaan valmistettua tsatsikia, Aramin rakastamia pikkeleitä sekä leipää. Salaatti maustetaan runsaalla lorauksella oliiviöljyä ja sitruunaa.

Arkena Aram kokkaa iranilaista muutaman kerran viikossa. Suosikkiruokiin kuuluu loobia polo, joka sisältää riisiä, neulapapuja, jauhelihaa, tomaattipyrettä ja mausteita. Toinen lempiruoka on ash reshteh, nuudeli-papu-linssikeitto, jossa on paljon yrttejä sekä fermentoitua jogurttia. Päälle ripotellaan rapeaa sipulia.

– Voisin syödä niitä vaikka joka päivä. Iranilainen ruoka on kuitenkin suht aikaavievää tehdä, joten monesti teen fuusioruokaa iranilaisilla mausteilla.

Hapanta ja makeaa

Iranilaisessa keittiössä käytetään paljon edullisia raaka-aineita, kuten herneitä, papuja ja linssejä, sekä luullista lihaa.

– En ole koskaan ymmärtänyt, miksi suomalaiset ostavat rasvatonta, luutonta lihaa. Luut ja rasvahan nimenomaan tuovat ruokaan makua.

Iranilaisille on tärkeää, että syötäväksi tarkoitettuja eläimiä kunnioitetaan. Kun ostetaan ja syödään lammas, kaikki osat hyödynnetään sydäntä, maksaa ja jopa päätä myöten.

– Suomalaisille on absurdi ajatus, että lampaanpääkeitto on juhlaruokaa, jota syödään aamiaiseksi. Nytkin nousee vesi kielelle, kun ajattelen sen makua.

Iranilainen keittiö tunnetaan myös jogurtin monipuolisesta käytöstä sekä hapanta ja makeaa yhdistelevistä ruokalajeista. Monen mielikuvissa iranilainen ruoka on tulista, mutta Aram korjaa käsityksen vääräksi.

– Iranilainen ruoka on mausteista ja hapanta, ei tulista. Käytän paljon etenkin kurkumaa ja sahramia, joita äiti ja siskot tuovat minulle Iranista ja Turkista.

”Haluan tutustua vielä syvemmin ruokakulttuuriin, joka on rikas, monipuolinen ja minulle niin rakas.”

Muita iranilaisen keittiön perusraaka-aineita, kuten riisiä, ruusuvettä ja kuivattuja limejä, Aram hakee säännöllisesti Turun Varissuolla sijaitsevista itämaisista kaupoista.

– Ja yrttejä, joita Iranissa käytetään aivan eri tavalla kuin Suomessa. Täällä yrtit lisätään vasta lopuksi, Iranissa niitä paistetaan ja keitetään pitkään, jolloin niistä tulee ihan eri makuisia.

Kun aterian päätteeksi Suomessa pöytään nostetaan mustikkapiirakka ja kahvia, nautitaan Iranissa teehetkestä. Jälkiruokien sijaan teen kanssa tarjoillaan pähkinöitä ja hedelmiä sekä jotain pientä makeaa, kuten halvaa.

– En ole vieläkään mikään jälkiruokaihminen, mutta rakastan hedelmiä yli kaiken. Kaipaan iranilaisia vesimeloneja, jotka maistuvat elämän eliksiiriltä.

Ja kuten Iranissa aina, myös hedelmät syödään yhteiseltä lautaselta naurun ja tanssin lomassa.

– Haluan tutustua vielä syvemmin ruokakulttuuriin, joka on rikas, monipuolinen ja minulle niin rakas.