Kokki ja somepersoona Robert Foli rakastaa mämmiä ja kokkaa aina ilon kautta.

Sisäoppilaitoksessa Ghanassa oli yksi ehdoton sääntö: koulun alueelta ei saanut poistua. Robert Folin teki kuitenkin usein mieli herkkuja, joten hätiin oli pakko kutsua apujoukkoja.

– Työnsimme paikallisille nuorille rahaa seinän välistä, että saimme kaupasta jotain hyvää mässäiltävää.

Kesälomat kuluivat mummon luona meren äärellä. Koko suku kerääntyi rannalle syömään kuivatusta suolakalasta, chilistä ja mausteista tehtyä dippiä. Usein mummon liedellä porisi iso kattilallinen red red -papumuhennosta, jonka kanssa tarjottiin friteerattua kalaa, keittobanaania ja riisiä.

– Mummon luona oli aina sukulaisia syömässä. En muista ikinä syöneeni yksin tai edes kahdestaan jonkun kanssa.

Monesti ruoan laittaminen oli päivän kohokohta. Kaikki osallistuivat kokkaamiseen, joka aloitettiin jo aikaisin aamulla. Iltapäivällä syötiin, minkä jälkeen osa meni päiväunille. Juhlissa oli äänekästä ja värikästä, eikä ruoka koskaan loppunut kesken.

– Kaipaan Ghanasta ruoan lisäksi lämpöä ja tietynlaista huolettomuutta. Ja sitä, että osataan olla kiitollisia. Ruokarukous on Ghanassa merkityksellinen rituaali, koska siellä ymmärretään, että ruoka pitää ihmiset elossa. Se ei ole mikään pieni juttu.

”Ghanassa syödään niin, että otsalle nousee pieni hiki.”

Mämmiä ja makaronilaatikkoa

Robert muutti Suomeen isänsä kanssa yhdeksänvuotiaana, mutta vietti lapsuutensa pääosin perhekodissa. Perheessä syötiin tavallista suomalaista perusruokaa, kuten karjalanpaistia ja makaronilaatikkoa.

Robert muistaa, miten erikoiselta suomalainen ruoka tuntui. Hän oli tottunut syömään vahvaa, intensiivisen makuista ruokaa, johon verrattuna suomalainen sapuska tuntui miedolta.

– Ghanassa syödään niin, että otsalle nousee pieni hiki. Siellä ruoka tanssii sun kanssa, täällä se on hellempää.

Ensimmäinen vaikutuksen tehnyt ruoka oli mämmi.

– Se muistutti ghanalaisesta mallasjuomasta, joka maistuu ihan samalta. Joimme sitä lapsena, kun aikuiset joivat juhlissa jotain alkoholipitoista.

Ilon kautta

Sosiaalisen median vaikuttajana työskentelevä Robert valmistui kokiksi keväällä 2025. Koulusta tarttui mukaan kokin pätevyyden lisäksi stipendi sekä mahdollisuus työskennellä ravintola Maukussa.

– Aloin kokata jo kouluikäisenä Jamie Oliverin innoittamana. Matkan varrella olen oppinut, että ruokaan liittyy vaikka mitä. Musiikki, kulttuuri, erilaiset selviytymistarinat.

Työ sosiaalisen median sisältöjen parissa alkoi kavereiden kannustuksesta. Sisällöissään Robert korostaa kokkaamisen iloa.

– Tuntuu, että Suomessa moni vihaa tehdä ruokaa. Se on ihan absurdia. Miten kukaan voi vihata niin tärkeää osaa elämästä? Haluan näyttää, miten ruoanlaittoa voi lähestyä niin, että se ei tunnu pakottamiselta.

Tärkeintä on syödä hyvin

Vaikka Länsi-Afrikan rannikolla sijaitseva Ghana ei ole valtava kooltaan, sieltä löytyy niin trooppista sademetsää kuin aavikoitakin. Vaihteleva maasto ja kasvillisuus ovat synnyttäneet kullekin alueelle omanlaisensa keittiöperinteet. Täyteläiset muhennokset ja keitot ovat suosittuja kaikkialla Ghanassa.

– Moni ghanalainen ruoka on niin sanotusti selviytymisruokaa. Pataruokiin laitetaan kaikkea, mitä pihalla kasvaa tai lähipiiristä löytyy.

Mausteina käytetään inkivääriä, neilikkaa, sipulia ja sitruksisen vivahteikasta alligaattoripippuria. Palkokasvit ja pavut, tomaatti ja okra maistuvat monissa ruoissa. Kastikkeiden kanssa tarjotaan usein riisiä tai fufua, eli kassavasta tai jamssista tehtyä muussia, jolla kastiketta mopataan lautaselta.

– Ghanassa syödään tosi paljon hiilareita. Kun Suomessa torimyyjät myyvät muikkuja, Ghanassa heillä on friteerattuja keittobanaaneja.

Usein ghanalaisesta pöydästä löytyy myös jollof-riisiä, josta monilla Länsi-Afrikan mailla on oma versionsa.

– Afrikassa on monia ruokia, joista leikkimielisesti kisaillaan, että kuka tekee sen parhaiten. Minusta vertailu on turhaa. Tärkeintä on syödä hyvin ja se, että ruoka on tehty rakkaudella.

Jakamisen riemu

Robertin keittiössä monet klassiset ghanalaisruoat valmistuvat osin suomalaisista raaka-aineista. Esimerkiksi palmuöljyn sijaan ruokiin uppoaa yleensä voita tai oliiviöljyä.

– Onneksi asun maustekaupungissa eli Helsingin Hakaniemessä, jossa on paljon etnisiä kauppoja. Täältä saa hyvin mitä vain, vaikkapa keittobanaania, jota käytän usein.

Robert rakastaa kutsua ystäviään kylään. Yhdessä kokataan kaikkea, mikä mieleen juolahtaa. Välillä tarjolla on afrikkalaista ruokaa, välillä jotain ihan muuta.

– Pääjuttu on se, että teemme ruokaa yhdessä. Samalla jaamme toisillemme vähän huomaamattakin ruokia, jotka ovat lähtöisin meidän kotimaista.

Ruokainspiraatiota Robert etsii etenkin YouTubesta. Hän seuraa somessa ahkerasti ihmisiä, jotka matkustavat ympäri maailmaa ja kokeilevat eri maiden ruokia. Skrollaaminen pysähtyy hetkeksi aina, kun ruudulle ilmestyy ghanalaista ruokaa.

– Olen ylpeä siitä, että ghanalainen kulttuuri virtaa veressäni. Ja jos jumala suo, haluan jatkossakin tehdä töitä ruoan parissa. Kuten Ghanassa sanotaan, elämä järjestyy kyllä, kunhan on ruokaa.