Fami Cao osoittaa rakkautta ruoalla ja kunnioittaa äitinsä muistoa kokkaamalla yhdessä muiden kanssa.

Kun Fami Caon äiti tuli Vietnamista Suomeen 1990-luvulla, monikulttuurisuus tuntui lähinnä loistavan poissaolollaan. Caot olivat ison taloyhtiön ainoa vietnamilaisperhe. Kun parkkipaikalle hurautti kauppa-auto, pihalle ilmestyi myös muita lähialueiden aasialaisia.

Yksinhuoltajaäidin keittiössä valmistui värikkäitä vietnamilaisia ruokia, jotka maistuivat hyvin myös Famin kavereille.

– Suomalaiset frendini aina ihmettelivät, että miten teillä on arkenakin kevätkääryleitä, kuinka siistiä! Jos koko kämppä alkoi haista rasvalle, tiesimme heti, että jotain hyvää on tulossa.

Kolmesta veljeksestä keittiönakki napsahti yleensä Famille. Kun valmistelut oli tehty, kaikki kutsuttiin syömään. Äidin kattaman pöydän ääressä rullattiin kesärullia ja koottiin bowleja porukalla.

– Se oli äidin tapa pitää meitä silmällä ja tuoda meidät yhteen. Kaikki kurottelivat ristiin rastiin samassa pöydässä ja vietimme laatuaikaa yhdessä.

Pääruokaa tehtiin kerralla reilusti, sillä sitä syötiin vietnamilaiseen tapaan myös aamiaiseksi.

– Olen kasvanut niin, että aamupalalla syötiin suolaista ruokaa ja edellisen päivän tähteitä. Saatoin syödä samaa ruokaa viisikin kertaa päivän aikana.

Välipalahetkien sijaan äiti kuori pöytään hedelmiä ja pilkkoi vihanneksia, joita sai napata ohi mennessään. Kylässä oli aina kavereita, ja kiinalaisen uudenvuoden aikaan äidin ystävät tulivat perheen luo tekemään ruokaa ja juhlimaan.

”Joillekin ruoka voi olla polttoainetta. Minulle se on muisto äidistäni.”

Rakkaus on tekoja

Famin elämä muuttui vuonna 2013, kun äiti menehtyi äkillisesti. Myös suhde ruokaan ja ruoanlaittoon sai uuden, syvemmän merkityksen.

– Silloin, kun äiti oli vielä elossa, pidin vietnamilaista ruokaa itsestäänselvyytenä. Olin suhtautunut ruoanlaittoon vähän nihkeästikin, koska minut oli pakotettu keittiöön.

Famille valkeni, että ruoanlaitto oli ollut äidin tapa pitää hänet lähellä, konkreettinen keino osoittaa rakkautta.

– Meidän kulttuuriin ei kuulu tunteista puhuminen. Kun asioita oli vaikea sanoittaa, ne näkyivät äidin tekojen kautta.

Kokkaamisesta tuli Famille tapa helpottaa ikävää sekä ylläpitää tunnemuistoja. Katetun pöydän näkeminen vie ajatukset edelleen hetkiin, jolloin äiti kutsui perheen koolle.

– Joillekin ruoka voi olla polttoainetta. Minulle se on muisto äidistäni. Se on pyyteetöntä välittämistä, huolenpitoa ja yhteyksien syventämistä.

Iloa kokkaamiseen kokeilun kautta

Puolison ja kahden koiran kanssa asuva Fami vastaa arkisin perheen ruokahuollosta. Keittiössä valmistuu vahvoja makuja ja etenkin japanilaisia ja korealaisia herkkuja.

– Vietnamilainen ruoka on minulle sellaista viikonloppuruokaa, johon liittyy paljon tunteita. Puolisokin tietää, että kun alan tehdä kesärullia, tapahtuu jotain erityistä.

Vietnamissa Fami on vieraillut viimeksi vuonna 2010. Suurin osa matkasta kului sukulaisten tietokonekahvilassa.

– Se kaduttaa. Söin pelkästään hyvää ruokaa, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota. Meillä on suunnitelmissa reissu Vietnamiin, koska haluamme syventyä ruokakulttuuriin paremmin.

Työssään sisällöntuottajana Fami haluaa näyttää, että keittiössä pieni vaivannäkö palkitsee aina. Hän ajattelee, että pahalta maistuvia ruokia ei ole olemassakaan. Kehnostikin valmistetusta ruoasta saa pienellä luovuudella helposti syömäkelpoista.

Ammattilaisen taitoja ei tarvita, vaan innostus ja halu kokeilla riittää. Erilaisten ruokakulttuurien kirjo on rikkaus, jota Fami haluaa jakaa muille.

– Keittiössä on lupa epäonnistua ja ruokaohjeista saa tehdä omannäköisiä. Siksi jaan somekanavissani reseptejä, joiden tarkoitus on madaltaa kokkaamisen kynnystä.

Famista etenkin maustaminen erottaa pohjoismaisen ruoanlaiton aasialaisista keittiöistä. Suomessa ruoka suolataan pöytäsuolalla, Vietnamissa soijalla ja kalakastikkeella.

– Aasialainen keittiö koetaan täällä jotenkin vaikeaksi, koska raaka-aineet ovat erilaisia. Koen, että tehtäväni on todistaa, että ei se ole.

Täydellisen illan kaava

Yksi asia on Famille mausteita, tekniikoita ja raaka-aineitakin tärkeämpi.

– Ruoan tarjoaminen ja laittaminen on silta yhteyden luomiselle. Nykymaailman meininki ja liika puhelimen käyttö etäännyttävät meidät toisistamme.

Fami haaveilee yhteisöllisistä illoista ruoan ympärillä. Kaikki huutaisivat yhteen ääneen ja vieraat olisivat hetkessä läsnä ilman puhelimia. Taustalla soisi musiikki, isosta avokeittiöstä kuuluisi naurunremakka.

– Onko mitään ihanampaa kuin että pilkotaan, valmistellaan, sotketaan yhdessä. Ja lopulta istutaan saman pöydän äärelle.

Yhteisön merkitys korostuu etenkin jouluisin, joka on aina ollut Famin perheelle tärkeä juhla. Kun äiti nukkui pois, alkoi äidin ystävä kutsua veljekset käymään. Yhteisellä juhlaillallisella nautitaan rapuja ja hot potia sekä käydään läpi kaikkien kuulumiset.

– Meillä ei ole täällä sukulaisia, joten se merkitsee meille todella paljon. Olemme läsnä hetkessä ja saamme kokea yhteyden meille rakkaaseen ihmiseen ruoan äärellä. Se on ihme, jonka toivoisin kaikkien kokevan.