Francesco Cereda syö pizzaa yllättävillä täytteillä ja pohtii aina, mitä aikoo syödä seuraavaksi.

Kun herään, puhun ruoasta. Kun syön lounasta, mietin mitä teen päivälliseksi. Kun menen nukkumaan, alan ajatella seuraavan päivän aterioita.

Näin kuluu keskivertoitalialaisen päivä, ainakin jos Francesco Ceredaa on uskominen.

Francesco kasvoi Pohjois-Italiassa, Bergamon ja Milanon välillä sijaitsevassa vehreässä pienessä kylässä.

– Se oli mukava, stereotyyppisen italialainen ympäristö. Leikimme paljon veljeni ja serkkujeni kanssa. Isoäitini asui kanssamme ja tasaisin väliajoin mamma huusi kaikki syömään.

Saatavilla oli aina tuoreita vihanneksia, sillä kaikkien kyläläisten takapihoja koristi puutarha. Naapurit jakoivat kaiken keskenään, ja tuoreet kananmunat haettiin Francescon sedän kanatarhasta. Sateella kerättiin etanoita, jotka keitettiin ja syötiin. Keittiössä hääräsi yleensä isoäiti eli nonna.

– Nonna oli legendaarinen kokki, jonka päässä oli uskomaton määrä reseptejä. Hän myös hyödynsi raaka-aineita todella monipuolisesti.

Francescon mielestä kaikki, mitä nonna teki, maistui mahtavalta. Sunnuntaisin puuliedellä valmistui omista vihanneksista tehty minestrone-keitto, joka sai lisämakua parmesanin kuoresta. Samalla liedellä valmistui myös nonnan erityinen polenta.

– Siksi on vähän yllättävää, että lapsena lempiruokani oli pizza Americana. Sen päällä on makkaraa ja ranskalaisia perunoita. Tilaan sen edelleen, kun olen Italiassa.

”Kaikki, mitä nonna teki, maistui mahtavalta.”

Italian ihmeet

Lukion jälkeen Fracesco muutti Lontooseen oppimaan englantia ja etsimään itseään. Sattumalta hän löysi ulkomailta myös italialaisen keittiön monimuotoisuuden.

– Olin kasvanut pohjoisitalialaisen lohturuoan keskellä, mutta Lontoossa tutustuin Italian eri alueiden keittiöihin. Tajusin, miten joka kylällä on jotain erityistä tarjottavaa.

Ravintoloissa työskennellessään Francesco huomasi, että ala sopi hänelle täydellisesti. Puhumisesta ja vieraisiin tutustumisesta kiinnostunut mies oli haltioissaan työstä, jota sai tehdä eri taustoista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.

– Ruoka on aina ollut iso osa minua. Italialaisille on normaalia, että kaikki pyörii ruoan ympärillä. Lontoossa tapasin loistavia kokkeja, ja rakastuin ruokaan ja sen tekemiseen vielä enemmän.

Ravintolaelämyksiä suomalaisille

Lontoossa Francesco tapasi myös suomalaisen Kimi Heiniön. Ystävykset päättivät avata yhdessä italialaisen ravintolan Helsinkiin, ja Francesco muutti Suomeen kesällä 2018.

Raitis ilma, luonnon kauneus, puhtaus ja suomalaisten rauhallisuus tekivät häneen heti vaikutuksen.

– Suomalaisilla on paljon, mistä olla ylpeitä. Kylmä talvikin on ihana, koska rakastan lunta. Tosin ensimmäinen ruoka, jota minulle Suomessa tarjottiin, oli mämmi. Ehkä sen tarjoajat eivät pitäneet minusta.

Yhdessä Simone Portaksen ja Stefano Mancusin kanssa perustetun Locanda Scappi -ravintolan ajatuksena on esitellä italialaista vieraanvaraisuutta ja rakkautta ruokaan.

Francesco ajattelee, että ruoka on tarkoitettu jaettavaksi ja sen äärellä saa kokea isoja tunteita.

– Kun italialainen saa vieraita, jokainen kerta on juhla ja pöytä täynnä ruokaa. Haluamme tarjota ravintolassa saman elämyksen.

Italialaisen joulun taikaa

Vaikka ravintolapäällikön työ vie Francescon elämästä suurimman osan viikonloppuja myöten, joulun hän viettää aina kotona Italiassa.

– Olen ollut jouluna muualla vain kahdesti. Toisen kerran jälkeen päätin, etten jää joulusta paitsi enää koskaan. Se tuo minulle niin paljon iloa.

Juhlassa ei ole Francescolle kyse lahjoista vaan ruoan ja kokemusten jakamisesta rakkaiden ihmisten kanssa. Jouluun kuuluu pitkä lounas, joka jatkuu usein yli puolen yön.

– Välissä pelaamme korttia, nukumme päiväunia ja juomme hyviä juomia. Pöydässä on 12–20 ihmistä riippuen siitä, kuinka monta tyttöystävää, ex-tyttöystävää, vaimoa ja ex-vaimoa on paikalla.

Tuleva joulu on ensimmäinen ilman rakasta isoäitiä.

– Olen siitä surullinen, mutta kokkaaminen herättää hänet eloon muistojen ja ruoan kautta.

Ruokaa suoraan sydämestä

Suomessa vapaa-aika kuluu ystävien kanssa ruokaa laittaen. Vieraille valmistuu aina italialaisia herkkuja. Usein tarjolla on kotitekoista pastaa tai gnoccheja, joiden tekeminen vie Francescon takaisin lapsuuteen, isoäidin rinnalle keittiöön.

– Nonna osasi tehdä kokkaamisesta mielenkiintoista. Sain haistella raaka-aineita, pyöritellä ja maistella taikinaa ja tehdä siitä pieniä käärmeitä.

Isoäidin perintönä on tullut myös ajatus siitä, että ruoanlaiton pitää olla hauskaa ja ruokaa pitää tehdä rakkaudella ihmisille, joista välittää.

– Kannustan ihan kaikkia elämään kuin italialaiset. Jakakaa enemmän, keskustelkaa enemmän ja kokeilkaa uusia asioita.