Irlantilais-mauritiuslainen kokki rakastaa sinappisilliä ja yllättää fuusioruoalla, jossa maistuvat kolmen maan maut.

Keittiömestari Richy Virahsawmy on omistanut koko elämänsä mauritiuslaiselle elämänasenteelle, jonka mukaan syöminen on elämän keskipiste.

Richyn tarina ruoan parissa alkoi Lontoosta, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet Mauritiukselta 1960-luvulla. Vaatimattomista oloista tulleet vanhemmat pitivät uudessa kotimaassa tiukasti kiinni mauritiuslaisista tavoista, mikä näkyi perheen ruokapöydässä.

– Mauritius on kulttuurinen sulatusuuni. Kiinalaiset, hindut, kristityt, ranskalaiset ja muslimit elävät siellä sulassa sovussa. Lähes joka viikonloppu vietetään jotain uskonnollista juhlaa.

Richyn mukaan kaikkien mauritiuslaisten DNA:han kuuluu kyky tunnistaa hyvä ruoka. Lapsuudessa Richyn kotona oli tarjolla aina lukuisia ruokalajeja, vaikka vanhemmat tekivät pitkiä päiviä psykiatrisina sairaanhoitajina.

– Vanhempani järjestivät usein juhlia. Äidillä oli ihania juhlaruokia, kuten kana- ja lammasbiryani. Edelleen, kun käyn äidin luona, pyydän häntä tekemään minulle ruokaa, yleensä perunacurrya.

Juhlissa tarjoiltiin aina myös Mauritiuksen kansallisruokaa dal puria, linsseillä täytettyä litteää leipää. Toisinaan äiti teki ruokaa Bombay duckista eli bummalo-kalasta.

– Siitä tehtiin suolakalaa, jonka järkyttävä haju pyörii mielessäni edelleen.

Kaikkien mauritiuslaisten DNA:han kuuluu kyky tunnistaa hyvä ruoka.

Mereneläviä ja mustamakkaraa

Richyn rakkaus ruoanlaittoa kohtaan syttyi nuorena partioleireillä.

– Vietin viikonloput retkeillen ja kokkaillen. Voitin lapsena jopa ruoanlaittokisoja.

Tie vei nuorena miehenä Australian kautta Irlantiin ja takaisin Lontooseen, josta löytyi myös suomalainen vaimo. Lukuisten huippukokkien kanssa työskennellyt Richy teki päätähuimaavaa uraa huippuravintoloissa ja julkkisten yksityiskokkina, mutta kaipasi takaisin Irlantiin.

– Rakastan irlantilaisia raaka-aineita. Siellä on uskomattomia mereneläviä ja maailman parasta naudanlihaa.

Unelmat toteutuivat, ja oma ravintola aukesi vuonna 2002 Corkiin. Ajatuksena oli olla mahdollisimman omavarainen ja hyödyntää lähialueiden tuottajien antimia. Ravintolan yhteydessä oli maatila, jossa kasvatettiin sikoja. Oman tilan vihannesten kuoret käytettiin sikojen ruokkimiseen.

Kiireisiin Irlannin-vuosiin mahtui myös televisioesiintymisiä, ruokafestivaaleja sekä Clonakilty-mustamakkarasta kertova kirja irlantilaisten kokkien kanssa.

Isoäidin reseptillä

Kun Richyn isä noin yhdeksän vuotta sitten menehtyi, perhe päätti asua jonkin aikaa Suomessa.

– Olimme käyneet Suomessa paljon lomilla, joten suomalainen ruoka oli minulle tuttua. Yksi lempiherkuistani oli sinappisilli.

Sen sijaan suomalaisten tapa suhtautua raaka-aineisiin tuli yllätyksenä. Irlannissa ja Mauritiuksella ostetaan esimerkiksi leipää joka päivä.

– Suomessa sitä ostetaan kerran viikossa, ja sitten se kuivahtaa pussissa. On ollut jännä huomata, miten suomalaiset eivät osaa kehua ruokakulttuuriaan, vaikka täällä on ihan mieletöntä osaamista ja puhdasta ruokaa.

Irlannista Richy kaipaa kunnon brunssia ja irlantilaisia aamiaisia, joihin kuuluu täyslihamakkaroita, uppomunia, meheviä tomaatteja ja paistettuja perunoita.

– Se meillä on kansakuntina yhteistä, että olemme molemmat erittäin kiintyneitä perunoihin.

Kolme vuotta sitten rakkaudesta kolmeen ruokakulttuuriin syntyi Eatery Alex 1917, Richyn ensimmäinen ravintola Turun Ruissalossa. Osa ravintolan annoksista tehdään Richyn mauritiuslaisen isoäidin resepteillä.

– Ravintolan ruoka on sekoitus makuja ja muistoja menneisyydestäni. Haluan juhlistaa paikallisia viljelijöitä ja ihania suomalaisia raaka-aineita, mauritiuslaisia mausteita ja irlantilaisia mereneläviä.

Ovi auki erilaisuudelle

Kokkaaminen on Richyn perheen yhteinen harrastus ja intohimo. Kaksi vanhinta tytärtä ovat jo työskennelleet isänsä ravintolassa sekä pyörittäneet jäätelökioskia.

– Lapsillani on hieno suhde ruokaan. He ovat jo todella taitavia. Teemme yhdessä sushia, piirakkaa ja mauritiuslaisia ruokia. Vaimoni taas on loistava leipoja.

Sunnuntaisin syödään irlantilaiseen tapaan Richyn lempiruokaa, kokonaisena paistettua kanaa. Tyylilleen uskollisena hän valmistaa sen kansainvälisellä tvistillä, mauritiuslaisista mausteista ja tuoreista paikallisista raaka-aineista.

– Hieron pintaan mauritiuslaista masalaa. Lisukkeena tarjoan ankanrasvassa paistettuja perunoita, glaseerattuja porkkanoita sekä tuoreita herneitä.

Ruoka tiivistää täydellisesti Richyn ruokafilosofian yhteen annokseen.

– Yksi tavoitteistani on saada ihmiset suhtautumaan avoimemmin vieraisiin ihmisiin ja ruokiin. Ei ole pakko muuttaa maailmaa, mutta on autettava ihmisiä hyväksymään, että erilaisuus on upea asia, ei uhka.