Maitotilalla työpaikka on oma koti
Retkeily luonnossa on ollut Helenan lempijuttuja pienestä asti. Ehkä juuri siksi Helena innostuu myös töissä erityisesti ruoan ilmastovaikutusten pienentämisestä ja eläinten hyvinvoinnista.
Lehmuston tilaa yhdessä miehensä kanssa pyörittävälle Riikka Peltolalle maitotilallisen elämä oli helppo valinta. Tila itsessään on Riikan isän isoenon jo ennen vuotta 1920 perustama.
– Jos en olisi maitotilallinen, olisin varmaankin maatalouteen liittyvässä neuvonnassa tai jossain muussa vastaavassa ammatissa. Olen agrologi koulutukseltani, niin jotenkin olisin mukana kehittämässä tai tutkimassa maataloutta, yhdessä miehensä Mikan ja kolmen lapsen kanssa tilalla asuva Riikka Peltola kertoo.
Ammatinvalinnan myötä tutuksi on tullut yrittäjän arki iloineen ja haasteineen. – Haastavinta tässä on sitovuuden lisäksi byrokratia. Se on ehkä kaikkein raskain juttu, kaiken kirjoittaminen auki. En koe, että se parantaisi meidän tuotantoa, että kirjataan pieniä asioita ylös mappikaupalla päivittäin. Omasta näkökulmastani se ainoastaan rasittaa ja vie voimia tärkeimmästä, eli eläinten hoidosta, mutta ei paranna mitenkään sitä työn laatua.
– Eri viranomaiset vaativat ristiin toista asiaa toiselta kantilta ja toista toiselta, mikä aiheuttaa hirveästi päällekkäisyyttä. Se vie mielekkyyttä ja pistää miettimään onko maitotilan pitäminen ollenkaan järkevää, Riikka tuhahtaa.
– Mutta onhan tämä antoisaakin: lapset voivat olla kotona vaikka itse ollaan töissä. Ei ole niin rajattua se töihin meno. Olemme pystyneet vuorottelemaan hyvin siten, että välillä lapset ovat hoidossa ja erilaisissa kerhoissa.
”On hienoa, että lapset pystyvät olemaan mukana kun teemme töitä. Heistä on tullut sen myötä todella omatoimisia.”