Valion vastuullisuusohjelma kannustaa lisäämään eläinten laidunnusta ja ulkoilua, luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa maitotiloilla

Valion uudistunut vastuullisuuslisä kannustaa Valion maitotilayrittäjiä lainsäädännön velvollisuudet ylittävään vastuullisuustyöhön. Vastuullisuusohjelman myötä maidontuottajat voivat ansaita lisäsenttejä tuottamalleen maidolle luonnon monimuotoisuutta tukevasta viljelystä, lehmien laiduntamisen ja ulkoilun lisäämisestä sekä tilan hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtäävästä työstä.  

1.5.2023 uudistunut vastuullisuusohjelma kannustaa Valion maidontuottajia yhä laajempiin vapaaehtoisiin toimiin lehmien ulkoilun ja laidunnuksen, ilmastotoimien sekä luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Vastuullisuusohjelma tukee samalla Valion tavoitetta nollata maidon hiilijalanjälki vuoteen 2035 mennessä. Uudistus täydentää Valion vuonna 2018 aloittamaa vastuullisuustyötä, jonka myötä maitotilalliset ovat saaneet lisää hintaa tuottamalleen maidolle eläinten hyvinvointia parantavista toimista. Valion kaikki noin 3600 maitotilaa ovat vastuullisuusohjelman piirissä. 

Uudistuneiden vastuullisuustoimenpiteiden joukosta jokainen maitotila löytää itselleen sopivia eläinten ja ympäristön hyvinvointia tukevia toimia. Valion maksama vastuullisuuslisä on kaksi senttiä tuotettua maitolitraa kohden. Nyt maitotilat voivat koostaa eri vastuullisuustoimenpiteitä yhdistelemällä yhden lisäsentin. Esimerkiksi 45 lehmän keskikokoinen tila saa nykyisellään 8 000 euroa vastuullisuuslisää. Uudistuksen myötä lisä on mahdollista nostaa 12 000 euroon. 

Liikkuva lehmä voi hyvin 

Hyvässä elinympäristössä lehmä saa liikkua säännöllisesti lajitovereidensa kanssa. Yli 70 prosenttia valiolaisten tilojen lehmistä elää pihatoissa, joissa lehmät liikkuvat, syövät ja märehtivät vapaasti omassa tahdissaan. Monessa pihattonavetassa on lisäksi järjestetty ympärivuotinen ulkoilumahdollisuus. Pihattonavettojen määrä kasvaa koko ajan, sillä Valio edellyttää, että uusien navettojen on oltava pihattoja. Valio myös ohjeistaa tiloja ottamaan laidunnus- ja jaloittelumahdollisuuden huomioon aina uutta navettaa suunniteltaessa, jotta ulkoilu ja laidunnus lisääntyisivät.  

Lapinjärveläisellä Hasun tilalla lehmät ulkoilevat ympäri vuoden. Kesäisin ovet laitumelle ovat auki ympäri vuorokauden ja lehmät pääsevät kulkemaan pihatosta laitumelle mielensä mukaan. Talvisin Hasujen tilalla ulkoillaan lehmien terveyden ja turvallisuuden ehdoilla. 

”Olemme suunnitelleet uuden navettamme siitä lähtökohdasta, että eläimet pääsevät ulos ympäri vuoden. Talviulkoilu puhdistaa sorkat, tuuheuttaa turkit ja tekee eläimistä virkeämpiä. Jos ulkona on kova pakkanen tai liukasta, navetan ovi tarhaan pidetään kiinni. Tehtävämme on valvoa ulkoilua ja varmistaa, ettei eläimille aiheudu siitä vaaraa”, tilan emäntä Henna Hasu kertoo. 

Laidunnus ja monimuotoisuus kulkevat käsi kädessä 

Maitotilojen erilaiset peltolohkot, niityt ja laitumet luovat monipuolisen elinympäristön erilaisille kasveille, linnuille ja hyönteisille. Laiduntaminen onkin merkittävässä roolissa suomalaisten perinnebiotooppien kuten ketojen, niittyjen, hakamaiden ja metsälaidunten säilyttämisessä ja lajikirjon ylläpitämisessä. Laiduntavat lehmät pitävät huolta niityistä ja hakamaista estämällä niiden umpeen kasvamista ja edistämällä erilaisten eläin- ja kasvilajien pärjäämistä. Lanta houkuttelee laitumelle monia hyönteisiä, joita monet linnut käyttävät ravintonaan. Laiduntamisen onkin havaittu kasvattavan lintumääriä alueella. 

Ravinteikas lanta sekä lehmien käyskentely, kuopsuttelu ja ravinnon nyhtäminen pitävät myös maaperän kuohkeana ja hyvinvoivana, turvaten myös herkkien niittylajien menestymisen alueella. 

Lehmien syömä nurmirehu tuotetaan tilan omien peltojen voimin. Erilaisten kukkivien lajien, kuten apiloiden ja timotein kasvattaminen rehuksi on myös omiaan lisäämään alueen hyönteispopulaatiota. Ja siellä missä on hyönteisiä, on myös niitä syöviä erilaisia lintulajeja. 

Laiduntamalla voidaan ylläpitää myös Suomen perinneympäristötyyppejä, jotka kaikki ovat uhanalaisia. Erityisen runsas elonkirjo löytyy esimerkiksi jo harvinaisiksi käyneiltä luonnonlaitumilta, kuten niityiltä, kedoilta ja hakamailta. Tällaiset perinneympäristöt ovat harvinaistuneet, kun viljely on tehostunut, karjatalous keskittynyt ja laidunnus vähentynyt. 

Perinnebiotooppi Pietinmäen maitotilan hiehojen kesäkotina 

Pietinmäen tilan hiehot ovat laiduntaneet 50 vuoden ajan Metsähallitukselta vuokratulla perinnebiotooppialueella Mynälahden rannalla. Alueella on eri ikäisiä perinnebiotooppialueita, joista vanhin ja arvokkain on avoin merenrantaniitty. Kuumina kesäpäivinä lehmät voivat hakea viilennystä puiden suojasta tai rannassa kahlaamalla. 

Pietinmäen tilaa pitävät Katja ja Henri Hartikainen toteavat, että ilman luonnon monimuotoisuutta viljelykin loppuisi. Monipuolistamalla viljelyä ja lajikkeita poikkeusvuosinakin saadaan helpommin hyvä sato. 

”Kylvimme viime vuonna maisemakasvipellon, josta ohikulkijat ovat keränneet kukkia. Pellolla näkyi erilaisia siivekkäitä hyönteisiä runsaasti. Uusista vapaaehtoisista vastuullisuuslisän toimista löytyi helposti tilallemme sopivat. On mukavaa, että vastuullisuustoimista maksetaan maidon hinnassa”, Hartikaiset toteavat.