Mihin kalsiumia tarvitaan?

Kalsium on merkittävin rakennusaine luustossa, jossa se on sitoutuneena enimmäkseen hydroksiapatiittina. Tämän lisäksi se on fosfaatin kanssa pääasiallinen kivennäisaine myös hampaissa. Luuston lisäksi kalsiumilla on merkittävä rooli elimistössä myös vapaassa muodossaan. Tällöin se on suurimmaksi osaksi varastoituneena soluelimiin, kuten solulimakalvostoon. Solunsisäisen kalsiumpitoisuuden säätelemiä tapahtumia ovat mm. lihasten supistuminen, hermovälittäjäaineiden vapautuminen, joidenkin entsyymien aktiivisuus ja solujen jakautuminen. Lisäksi kalsiumia tarvitaan mm. veren hyytymisessä. Kalsiumin aineenvaihduntaa säätelevät D-vitamiinin aktiivinen muoto ja lisäkilpirauhashormoni, PTH.

Kalsiumin puutos ja liikasaanti

Kalsiumin pitoisuus veressä on normaalisti 1,1-1,3 mmol/l. Tämä taso pysyy normaalisti hyvin vakiona ja muutokset johtuvat yleensä kalsiumin aineenvaihdunnan häiriöistä eikä niinkään liian vähäisestä saannista. Kalsiumin liian vähäinen saanti ravinnosta voi kuitenkin johtaa siihen, että kalsiumia irrotetaan luustosta veren kalsiumpitoisuuden turvaamiseksi.

Elimistö pystyy vielä sietämään päivittäin n. 2,6 gramman kalsiumannokset. Jos saanti on jatkuvasti tätä suurempaa ja samalla D-vitamiinin saanti on runsasta, voi munuaiskivien muodostumisen riski nousta. Liian suuri kalsiumin saanti voi myös heikentää raudan imeytymistä.

Kalsiumin terveysväitteet

Euroopan komissio on hyväksynyt kalsiumille useita terveysväitteitä. Ne liittyvät lähinnä luuston ja hampaiden normaalina pysymiseen. Sallitut terveysväitteet voidaan esittää elintarvikkeista, jotka ovat kyseisen ravintoaineen LÄHTEITÄ eli täyttävät EU-asetuksessa määritetyn vähimmäismäärän kyseistä ravintoainetta. Kalsiumin kohdalla tämä vähimmäismäärä on juomille 60 mg / 100 g ja muille elintarvikkeille 120 mg / 100 g.