Lehmille viljeltävä nurmi sitoo hiiltä, parantaa maan kuntoa ja houkuttelee hyönteisiä − tunnetko lehmille maistuvat heinäkasvit?
Tiesitkö, että lehmien ruuaksi viljeltävässä Valio Carbo® nurmiseoksessa on viisi eri nurmilajia, joista jokaisella on oma tehtävänsä laitumella? On typpeä sitovia, makua parantavia, hiilensidontaan erikoistuneita sekä muuttuviin sääolosuhteisiin sopeutuvia nurmikasveja. Valion lehmät syövät pääasiassa omalla tilalla kasvatettua nurmirehua ympäri vuoden.
Timotei
Timotei on laitumen maittavin monivuotinen heinä ja sen ravintoarvot ovat erittäin hyvät. Timoteit ovat hyvin säänkestäviä kasveja. Niitä voidaan kasvattaa laitumilla kaikkialla Suomessa, sillä ne talvehtivat hyvin. Timotei tuottaa satoa jopa kolme kertaa vuodessa. Näin lehmille saadaan riittävästi nurmirehua koko pitkän talven ajaksi.
Puna-apila
Apiloilla on omat erikoistehtävänsä nurmiseoksessa: ne ovat erinomaisia sitomaan ilmakehän typpeä ja muuttamaan sen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Typensidonnalla on viljelyssä suuri merkitys, sillä se tuottaa kasvien käyttöön noin kolme kertaa enemmän typpeä kuin kemiallinen lannoitus. Apilat houkuttelevat myös pölyttäjähyönteisiä pörräämään paikalle.
Valkoapila
Erityisesti valkoapilat estävät rikkakasveja valtaamasta alaa levittäytymällä nopeasti heinäpellon tai laitumen aukkopaikoille. Ehkäisemällä rikkakasvien leviämistä apiloiden avulla voidaan välttää torjunta-aineiden käyttöä ja vaikuttaa pellon pitkäikäisyyteen.
Ruokonata
Natat lukeutuvat Suomen tärkeimpiin nurmiheinälajikkeisiin. Ne ovat tuulipölytteisiä ja monivuotisia kasveja, jotka tuottavat hyvän sadon. CARBO®-nurmiseoksessa on sekä ruoko- että nurminataa. Syväjuurinen ruokonata vauhdittaa laitumen hiilensidontaa ja suojaa sitä vaihtelevilta sääolosuhteilta.
Nurminata
Nurminata puolestaan lähtee rivakkaan kasvuun heti niiton jälkeen, ja sen sato on parhaimmillaan kolmannen niittokerran jälkeen. Kasvilla on myös erittäin hyvät ravintoarvot. Se tekee nurmiseoksesta maittavaa ja sillä on oleellinen rooli sadontuottokyvyn parantajana.
Helena Karhujoki