Ihmeellinen lanta

Kuka olisikaan uskonut, että ratkaisu moniin aikamme ilmastohaasteisiin muhii jo suomalaisilla tiloilla? Tarkalleen sitä syntyy joka vuosi 15 miljoonaa tonnia tuotantoeläinten luonnollisena jätteenä. Siis lantana.

Lannan ravinnekäyttö ei ole uusi juttu, onhan maatalous tiennyt sen olevan viljelyn edellytys jo pitkään. Ravinteiden lisäksi lannassa on auringosta peräisin olevaa energiaa. Vajaa kolmasosa lehmän syömän nurmen sisältämästä energiasta päätyy lantaan.

Se on paljon. Siksi onkin yllättävää, että vasta 2000-luvulla lannan käyttöön on herätty toden teolla. Suomalaisillakin tiloilla muhivasta lannasta saisi tehtyä biokaasua korvaamaan liikenteen fossiilisia polttoainetta, ja sen laajamittainen käyttö olisi hyvin merkittävä ratkaisu ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin (tästä lisää edempänä).

Lanta paitsi ravitsee kasvit, se saa myös autot ja muut liikennevälineet kulkemaan. Ja se jos mikä olisi merkittävä ratkaisu ilmastonmuutokseen. Biokaasuntuotanto vähentää liikenteen päästöjä merkittävästi ja on iso askel kohti hiilineutraalia maidontuotantoa Suomessa.

Tällä hetkellä lanta kuitenkin pääasiassa levitetään sellaisenaan pelloille lannoitteeksi, ja siinä jos missä on hommaa. Siksi Valio on viimeiset kymmenen vuotta tutkinut kuumeisesti sitä, miten tuon hyödyntämättömän mutta haisevan aarteen hyödyt saisi nykyistä paremmin käyttöön.

Mitä lanta oikein on?

Jos aivan tarkkoja ollaan, lanta koostuu sonnasta, virtsasta, eläinten kuivikkeista ja rehujätteistä ja se jaetaan kahteen alatyyppiin: kuivikelantaan ja lietelantaan.

Vaikka lannan ravinnerikkaus on ollut ihmisen tiedossa ja osittain hyödyntämänä jo iät ja ajat, ei kuitenkaan ole ollut läheskään aina selvää, mitä lannalla lopulta pitäisi tehdä. Sen käsittely, säilöminen ja varastointi ovat olleet ihmiselle aina kysymysmerkki, vaikka jo pitkään on tiedetty, että lanta sisältää tärkeitä ravinteita, joiden käyttämättä jättäminen tarkoittaisi vähemmän ravinteita ympäristölle ja vähemmän ravintoa ihmisille.

Nykymuodossaan vetisen lietelannan säilytys ja levitys vaativat paljon säilytys- ja peltopinta-alaa, ja karjakoon kasvaessa sille saattaa olla vaikeaa löytää riittävää levitysalaa. Lisäksi lietelannan ravinnepitoisuus on melko vähäinen, ja varsinkin typen hyväksikäyttöaste matala. Myös levityskustannukset ovat merkittävät, ja raskas levityskalusto rasittaa ja tiivistää peltoja. Siksi lantaa ei kannata kuljettaa kovin kauas tilalta. Lisäksi maailman fosforivarat ovat rajalliset.

Lantakasa on koti sadoille hyönteisille

Kun lehmät laiduntavat ja kakkaavat laitumelle, kuvaan astuvat monenlaiset hyönteiset ja monimuotoisuus. Ravinteiden lisäksi lannassa on näet paljon muutakin. Kun oikein tarkkaan katsoo, näkee joukon lantakuoriaisia – eliöitä, jotka eivät olisi olemassa ilman lantaa, ja joita ilman lanta ei olisi niin ravinteikasta. Tai oikeastaan ei tarvitse edes katsoa tarkkaan. Riittää että potkaisee lehmänläjää, ja sieltä paljastuu nopeasti liikkuvia kuoriaisia, joille lanta on koti. Pelkästään yksi lantakasa voi olla koti sadoille lantakuoriaisille.

Ne ovat maailman vahvimpia eläimiä. Esimerkiksi Onthopagus taurus -kuoriaisen on laskettu kuljettavan 1 141 kertaa itsensä painoisia taakkoja. Osa lantakuoriaislajeista on maailmanlaajuisesti uhanalaisia ja monet ovat jo kadonneet kokonaan. Pelkästään Suomessa lantakuoriaisia esiintyy muutama kymmenen lajia. Jos niitä ei olisi ollenkaan, lanta säilyisi pelloilla levitettynä huomattavasti pidempään. Ilman lantakuoriaisia ihmiskunta olisi siis jo hukkunut lantaan tuotantoeläinten lisääntymisen mukana.

Lannan monipuolinen hyödyntäminen avaa monia mahdollisuuksia

Kiertotalouden asiantuntija Antti-Pekka Partonen Valiolla pohtii työkseen muun muassa lantaan ja sen parempaan hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä. Hänen unelmamaailmassaan lanta kiertäisi nykyistä paremmin: se päätyisi biokaasuksi yhä useamman auton tankkiin ja toimisi lannoitteena nykyistä paremmin ja ilman lietelannan levittämiseen tällä hetkellä liittyviä ongelmia.

Alkusysäys lannan hyödyntämisen edistämiseen syntyi Valion tutkimus- ja kehitystiimissä kymmenisen vuotta sitten, vuonna 2011. Tiimi oli silloin keskittynyt maidonkäsittelyyn kalvosuodatustekniikoilla ja pohti, voisiko samankaltaisella prosessilla tehostaa myös lannan ja biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen käsittelyä.

Kun lannasta tehdään biokaasua, saadaan jäljelle jäävästä nesteestä ja kuivasta aineksesta kiertolannoitteita pelloille. Niiden myötä väkilannoitteiden käyttö vähenee ja ravinnevalumat vesistöihin pienenevät. Viljelijä säästää rahaa. Jäljelle jäävästä aineksesta voidaan myös tehdä eläimille kuiviketta tai kasvualustoja vihanneksille. Näin korvataan nykyisin käytössä olevaa turvetta.

Lannan käsittelymenetelmät kehittyvät jatkuvasti ja myös Valio on mukana eri hankkeissa, joissa tutkitaan uusia käsittelymenetelmiä. Esimerkiksi vuonna 2017 Valio patentoi prosessin, jonka avulla voi ratkaista nimenomaan vetisen lietelannan käsittelyyn liittyviä ongelmia. Tulevaisuudessa menetelmä on mahdollisesti arkipäivää.

Maatilalla vetinen lietelanta vaatii isot lietesäiliöt ja paljon peltoa, jolle lannan voi levittää. Jos maidontuottaja haluaa kasvattaa tilan kokoa eli lisää lehmiä, myös peltoa tarvitaan enemmän. Uuden pellon hankkiminen on kallista ja turhaa, jos nykyiset pellot tuottavat riittävän sadon. Metsän raivaaminen pelloksi pelkästään lannan levitystä varten taas olisi ilmaston kannalta typerä juttu.

Valion maitotiloilla muodostuu vuosittain lantaa yli seitsemän miljoonaa tonnia. Jos se kaikki käsiteltäisiin biokaasulaitoksessa liikennepolttoaineeksi, saataisiin niin paljon polttoainetta, että se riittäisi 1 020 maitoauton vuosittaiseen ajomäärään. Yksi maitoauto ajelisi sillä peräti 285 162 800 kilometriä eli polttoainetta muodostuu melko paljon

Lannalla voi kaasutella pitkälle

Mutta varsinainen aarre on vielä tehokkaampaa prosessointiakin ihmeellisempi: biokaasu. Vielä parikymmentä vuotta sitten olisi kuulostanut utopistiselta väittää, että kotien biojätteistä, lehmänlannasta tai vaikka maatalouden muista jätteistä tehtyä kaasua tankattaisiin laajamittaisesti auton tankkiin ja huristeltaisiin sillä menemään. Se ei kuitenkaan ole enää edes villiä tulevaisuutta. Viime vuosina Valion maitotiloille on perustettu biokaasulaitoksia, joiden kaasu käytetään pääasiassa oman tilan energiakäyttöön. Joillain tiloilla, kuten Vuorenmaan tilalla Haapavedellä, biokaasu paineistetaan, jolloin sitä voidaan käyttää liikennepolttoaineena fossiilisen bensan ja dieselin sijaan. Tätä lehmänlannasta tehtyä biokaasua voi kuka tahansa tankata tankkiin.

Suomessakin olisi teoriassa mahdollista tuottaa biokaasua jo nyt niin paljon, että autokannastamme joka kolmas auto kulkisi sillä. Näin laajan biokaasutuotannon käyntiin saaminen vaatisi valtavia investointeja, eikä kukaan ole tähän asti ollut valmis niitä riittävän laajalla skaalalla tekemään. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos, sillä Valion ja energiayhtiö St1:n perustama oleva yhteisyritys aikoo tuottaa maitotilojen lannasta ja muista maatalouden sivuvirroista uusiutuvaa biokaasua pääasiassa raskaan liikenteen polttoaineeksi.

Perustettavan yhtiön biokaasutuotannon tavoite on jopa 1 000 GWh (1 terawattituntia) vuoteen 2030 mennessä. Se vastaa noin 1 000–1 500 ison rekan tai ainakin 50 000 henkilöauton vuotuista dieselin käyttöä. Biokaasun käytöllä raskaassa liikenteessä voidaan saavuttaa huomattava päästövähenemä. Tavoitteen mukaisen tarjonnan ja kysynnän luomisen edellytys kuitenkin on, että kaasukäyttöinen kuljetuskalusto yleistyy Suomessa merkittävästi.

Eikä lannan hyödyntämispotentiaali rajoitu vain biokaasuun. Biokaasun tuotannon oheistuotteena lannasta saadaan nimittäin myös kuivikkeita eläimille, kasvualustoja kasvi- ja vihannesviljelmille turpeen korvikkeeksi sekä kiertolannoiteita, minkä ansiosta tarvitaan vähemmän keinolannoitteita.

Lannan merkitys on tunnettu jo kauan

Kolme on kovaa päivää vuodessa, tiesivät suomalaiset jo aikanaan: kinkeripäivä ja sonnanajopäivät. Näin sanoo vanha kansanviisaus.

Lannan merkitys on tiedetty jo vanhan kansan keskuudessa ja keväinen lannan levitys pelloille tehtiin historiankirjoituksen mukaan talkootyönä, johon osallistuivat kaikki naapurit hevosineen.

Vielä lantakuoriaisia tärkeämmässäkin roolissa pelloilla ja muualla luonnossa ovat lierot, kansanomaisemmin siis kastemadot. Ilman lieroja maaperä ei toimisi kuten sen pitäisi, tai oikeammin se ei toimisi ollenkaan. Lieron uloste nimittäin vasta onkin tärkeää tavaraa – vielä lehmänlantaa paljon tärkeämpää.

Hyvä lieropopulaatio tuottaa lantaa 80 kuutiohehtaarille vuodessa. Se tuntuu uskomattomalta, kun ottaa huomioon, että yksi liero painaa keskimäärin 50 grammaa. Aktiivinen kastemato siis tuottaa päivässä oman painonsa verran ulostetta. Lierojen lanta on paljon lehmänlantaa ravinteikkaampaa ja siksi jopa sitä parempi lannoite, sillä se vapauttaa kasvimassan ravintoa suoraan takaisin maaperään, eli toisin sanoen kasvit siis saavat käyttää uudelleen sisältämiään ravinteita lähes sellaisenaan.

Lisäksi lieron lannassa on paras mururakenne, jonka luonto tarjoaa. Se on myös tärkeä juttu. Maaperän mururakenne nimittäin on sidoksissa sen hiilensidontakykyyn. Siis: mitä enemmän lieroja, sitä enemmän ravinteita ja sitä enemmän nurmi pystyy sitomaan hiiltä ilmakehästä ja ilmastonmuutos hidastuu.

Lanta on siis niin ihmeellinen aine, että on suorastaan hassua, että olemme heränneet sen hienouteen kunnolla vasta 2010-luvulla – sen haisevasta perusolemuksesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi.

Viime kädessä lannan kokonaisvaltaisessa hyödyntämisessä, erityisesti biokaasun osalta, on kysymys siitä, että yritykset uskaltaisivat ottaa ensimmäisiä askeleita siihen investoimiseen. Silloin olemme taas yhden, melko ison askeleen lähempänä kohti kestävämpää yhteiskuntaa.

Ja kun kerran olemme siirtyneet biokaasuun, ei sen raaka-aineen loppumisesta tarvitse huolehtia. Sillä niin kauan kuin on elämää, niin on lantaakin.