Jella Bertell: ”Shiso on minulle yrttien ykkönen”

Jella syö shisoa joka päivä. Kotiparvekkeella kasvava ihmeellinen herkku on samaan aikaan sekä lämpimän mausteinen että raikas. 

”Shiso on ihmeellinen, sitruksinen yrtti. En vieläkään oikein osaa kuvailla sitä. Se maistuu mintulta, kanelilta ja anikselta ja on yhtä aikaa lämpimän mausteinen, mutta aromaattisen viileä ja raikas. Siinä on samaa pippurisuutta ja karvautta kuin basilikassa ja krassissa. 

Vuonna 2010 matkasin reppureissulla maata pitkin Mongolian ja Kiinan läpi Laosiin ja Thaimaahan, missä maistoin shisoa ensimmäisen kerran. Shisolehti toimi suolaisen täytteen kääreenä. Laosissa kaikkien ruokien rinnalla tarjottiin keko salaattia ja yrttejä – ja joskus myös shisoa. Sitä käytetäänkin monessa Aasian maassa ruokien alustana, kääreenä, koristeena ja mausteena. Siitä tuli minulle sillä reissulla yrttien ykkönen. 

Nykyään syön varsinkin kesällä shisoa joka päivä. Sitä ei ole helppo löytää kaupoista, mutta suurista marketeista sitä löytyy välillä nimillä shiso ja perilla. Shiso on japaninkielinen nimi veripeippien alalajikkeelle nimeltä kähäräveripeippi. Kähäräveripeipistä on erilaisia variaatioita. On punaista ja vihreää, sileää ja kähärää ja jopa kaksiväristä lajiketta. 

Kasvatan pienellä parvekkeellani shisoa jo neljättä vuotta. Viherpeukaloni on vinksallaan, mutta ostan shisoni Ahlbergin puutarhasta taimina. Taimia myydään eri paikoissa eri nimillä, joten shison lisäksi niitä kannattaa yrittää etsiä perillan tai veripeipin nimellä. Shiso on kylmänarka eli tarvitsee lämpöä kasvaakseen. En laita samaan ruukkuun muita yrttejä, koska shiso vie niiltä helposti tilan. Kun sitä leikkaa, se alkaa haaroittua ja kasvaa kesän aikana komeaksi puskaksi. Shison latvuksien naposteleminen on siis kasvinhoitoa.

Blogissani on yli 20 reseptiä, joissa käytetään shisoa. Olen kokeillut shisoa vaikka missä. Olen maustanut sillä suolaa, etikkaa ja jopa vodkaa. Olen pikkelöinyt, marinoinut ja tempuroinut sitä japanilaisittain. Olen tehnyt shisosta cocktaileja ja jopa mehua. 

Nykyään käytän shisoa yksinkertaisesti silppuamalla sitä salaatteihin tai kylmiin nuudeliruokiin. Kesällä laitan leivän päälle tomaattia ja pilkon päälle shisoa. Vaikka shiso yhdistyy useimmiten Itä-Aasian ruokakulttuureihin, sitä voi käyttää paljon laajemmin. Itse laitan sitä esimerkiksi halloumi- ja maissipihveihin ja kaalisalaattiin. 

Mielestäni shiso pääsee oikeuksiinsa parhaiten muiden raaka-aineiden rinnalla. Se on loistava yrtti vihannesten kanssa, marjojen ja hedelmien seassa, sushin ja sashimin kaverina tai vaikka grillikalan mausteena. 

Punaisessa shisossa on vihreää vahvempi kanelin ja pippurin maku. Olen tehnyt siitä yukaria eli riisiin sekoitettavaa maustetta, joka maistuu ihanan happamansuolaiselta ja aromaattiselta, vähän kuin sumakilta. 

Suuri herkkuni on tuore, raakana silputtu maissi, jonka sekaan lisään shisoa ja maustan yuzu-mehulla, ruskistetulla voilla, soijalla ja mirinillä, sekä paistetulla valkosipulilla tai valkosipulin kukkavarsilla. Lusikoin tätä herkkua suoraan kulhosta. 

Loppukesästä ostan tilalta nipussa suuria shisolehtiä, joita on muuten lähes mahdoton löytää. Jos saat haltuusi suuren shisolehden, laita täytteeksi vaikka soijalla maustettua kampasimpukkaa tai paistettua kuningasosterivinokasta sekä rapeaa riisi-vermiselliä ja limemajoneesia. 

Vaikka Suomessa shisoa on vaikea löytää kaupoista, muualla shiso voi levitä riesaksi asti. USA:ssa sitä kasvaa paikoin villinä niin runsaasti, että siitä halutaan vieraslajina eroon. Jotkin veripeippilajikkeet ovat sitä paitsi karjalle myrkyllisiä. Pienellä kotiparvekkeellani kuitenkin hoen shisoilleni ”kasvakaa, kasvakaa”, jotta saan herkkua mahdollisimman paljon.”

Ruokavaikuttaja Jella Bertell pitää Vaimomatskuu-ruokablogia. Ruokahimo on artikkelisarja, jossa erilaiset ihmiset kertovat omasta ruokaan liittyvästä intohimostaan.