Kihti ja ruokavalio

Kihti on yleistyvä niveltulehdussairaus, jonka hoidossa ja ennaltaehkäisyssä ruokavaliolla on tärkeä rooli. Oikeilla ruokavalinnoilla voidaan alentaa veren virtsahappopitoisuutta ja vähentää kivuliaiden kihtikohtausten riskiä. Kihtiä sairastavalle sopii pääosin tavallinen terveellinen ruokavalio, kunhan muutamaan keskeiseen asiaan kiinnitetään erityistä huomiota.

Kihti on yleistyvä niveltulehdustauti, jota esiintyy länsimaissa 2–3 %:lla aikuisista. Heistä 80–90 % on miehiä. Sairastuneet ovat usein noin 60-vuotiaita, mutta oireita voidaan diagnosoida myös nuoremmilla aikuisilla. Kihdin yleistymistä selittää keski-iän nousu, väestön lihominen, lisääntynyt alkoholinkäyttö ja munuaisten vajaatoiminnan yleistyminen.

Äkillinen kihtikohtaus

Virtsahappoa syntyy elimistössä puriiniaineenvaihdunnan lopputuotteena. Normaalitilanteessa se eritetään virtsan mukana pois, mutta kihdissä sen aineenvaihdunta ja erityisesti virtsahapon eritys ovat häiriintyneet. Virtsahapon tuotantoa lisääviä riskitekijöitä on lihavuus, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes, korkeat rasva-arvot, runsas alkoholin käyttö, runsaasti puriineja sisältävä ruokavalio ja eräät harvinaiset perinnölliset aineenvaihduntahäiriöt. Virtsahapon eritystä puolestaan vähentävät munuaisten vajaatoiminta ja monet lääkkeet, kuten nesteenpoistajat.

Kihtikohtaus on tyypillisesti äkillinen ja ohimenevä, mutta kivulias nivelen tulehdus, joka johtuu uraatin eli virtsahapon kiteytymisestä nivelen sisällä. Veren virtsahappopitoisuuden ylittäessä normaalialueen ylärajan, riski kiteiden muodostumisesta kasvaa. Normaalialueen yläraja veren uraattiarvoissa on miehillä 480 µmol/l ja naisilla 350 µmol/l. Uraattikiteet aiheuttavat ärsytyksen ja tulehdusreaktion: nivel turpoaa, punoittaa, kuumottaa ja on kosketusarka. Kipua voi hoitaa jääpussilla ja levolla.

Ruokavaliohoito

Ruokavalio on keskeinen osa kihdin hoitoa, ja sillä pyritään ennaltaehkäisemään kihtiin liittyviä niveltulehduksia. Ruokavalion tavoitteena on alentaa veren virtsahappopitoisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa erityisesti runsaasti puriineja sisältävien ruokien käytön rajoittamista. Ruokavaliohoidolla veren uraattipitoisuutta voidaan alentaa keskimäärin noin 50–100 µmol/l.

Kihtiä sairastavalle sopii yleensä tavallinen terveellinen ruokavalio. Huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää muutamiin keskeisiin ruokavalintoihin ja muihin elintapoihin. Elintapamuutokset voivat parhaimmillaan vähentää lääkehoidon tarvetta ja tukea kihdin pitkäaikaista hallintaa.