Mistä kantarellin tunnistaa? Lukaise läpi pieni sieniopas ja opi tunnistamaan yleisimmät sienilajit

Kategoriat:

Ei tarvita sieniekspertin taitoja, että koriin päätyy mukava sienisaalis loppukesän ja syksyn metsästä. Opettelemalla esimerkiksi nämä seuraavat yleiset ja helposti tunnistettavat sienet pääset jo pitkälle.

Maukkaat kantarellit

Kantarellit eli keltavahverot ovat monien mielestä kaikkein herkullisimpia ruokasieniä. Ne ovat usein toukattomia ja helppoja tunnistaa sienen keltaisesta väristä. Kantarellin lakin alapinnalla on selkeät heltat. Sieniveitsen tupsupäälle löytyy usein käyttöä lakin puhdistamisessa. Isoimmista roskista puhdistaminen kannattaa tehdä jo metsässä, jotta likaiset sienet eivät sotke puhtaitakin sieniä korissa.

Kantarellit viihtyvät koivujen seurassa, mutta niitä voi löytää myös havumetsistä. Jos törmää kantarelliesiintymään kerran, kannattaa sinne palata: sienet kasvavat vuodesta toiseen hyvin samoissa paikoissa.

Kantarellien valmistus ja säilöntä

Puhdistetut sienet paloitellaan tarvittaessa ja kuumennetaan pannulla keskilämmöllä. Sienistä irtoavan nesteen haihduttua ne voidaan maustaa ja valmistaa ruoaksi. Käytä herkullista kantarellia vaikkapa piirakan täytteissä, lämpimissä voileivissä, keitoissa, salaateissa ja risotoissa. Ne sopivat myös kuivattavaksi sekä pakastettavaksi.

Kantarellireseptejä

Herkulliset tatit

Tatit ovat pillisieniä eli tattien lakin alapinnassa on pillistö. Tatteja löytyy jo kesällä, mutta alkusyksy on tattien varsinaista satokautta. Tatit kannattaa perata huolella jo metsässä. Siistikin lakki tai jalka voi olla matoinen, joten halkaise ne tarkistaaksesi sienen kunto ennen koriin laittamista. Tatin lakin alla olevaa pillistöä ei tarvitse poistaa, jos se on moitteettomassa kunnossa. Jos lakin pinta on kovin limainen, kannattaa se poistaa sieniveitsellä. Tatit valmistetaan ja käytetään kantarellien tavoin.

Tattien tunnistus

Tatit on helppo tunnistaa pillistön ansiosta. Tattien joukossa on vain yksi selkeästi pahan makuinen yksilö, sappitatti. Jos epäröit poimineesi sellaisen, maista sienestä pieni pala – maistat kyllä, jos kyseessä on sappitatti. Yleisimpinä ruokasieninä tateista käytetään herkku- ja voitatteja sekä punikkitatteja. Herkkutatin tunnistat tummanruskeasta lakista ja todella kiinteästä koostumuksesta. Voitatin lakki on ruskea, mutta pillistö ja jalka vaaleankeltaiset. Hyvänä tuntomerkkinä voi pitää jalan ympärillä olevaa vaaleaa rengasta ja usein aika limaista lakin pintaa. Punikkitatti on lakin päältä ruskea, ja sen valkoinen jalka on täynnä mustia pisteitä.

Tattireseptejä

Ruokaisat rouskut

Rouskut ovat perussieniä suolasieniksi ja niitä käytetään paljon esimerkiksi sienisalaateissa. Yleisimmät ja helpoimmin tunnistettavat rouskut ovat kangasrousku, karvarousku ja haaparousku. Kangasrouskun (kangassienen) ruskean lakin löytää lähes jokaisesta kuivasta kangasmetsästä. Karvarousku on nuorena koko lakin alueelta ja vanhempana lakin reunaosilta karkean karvan peitossa. Haaparousku puolestaan on lakin pinnalta harmaa. Kaikki nämä rouskut tunnistaa sienen leikkauspinnalle tihkuvasta valkoisesta maitiaisnesteestä.

Rouskujen käsittely

Ryöppäys eli sienten esikäsittely keittämällä poistaa rouskujen kirpakan maun. Puhdistetut sienet keitetään runsaassa vedessä noin 5 minuutin ajan ja huuhdellaan kylmässä vedessä. Karvarousku vaatii pidemmän, noin 10 minuutin ryöppäämisen. Sienet voi säilöä suolasieninä tai vaikkapa marinoimalla.

Rouskureseptejä

Loppusyksyn suppilovahverot

Suppilovahverot ovat herkullisia ja monin tavoin helppoja ruokasieniä. Ne ovat puhtaita ja esiintyvät usein runsaslukuisesti. Niitä on myös nopea kerätä ja puhdistaa: poista vain multainen tyvi. Suppilovahverot viihtyvät sammalikoissa, usein samoissa metsäpaikoissa kuin mustikatkin. Kun löydät yhden suppilovahveron, mene kyykkyyn ja katso tarkkaan ympärillesi. Ehkäpä kyykit keskellä suurta sienisaalista! Löydettyään yhden suppilovahveron, alkaa yleensä nähdä ympärillä niitä lisää. Suppilovahveroita voi kerätä ensipakkasiin saakka.

Suppilovahveron käyttö

Suppilovahvero paistetaan pannulla miedolla lämmöllä kuten kantarellikin. Jos suppilovahverosato on runsas, voit kuivattaa sieniä ja käyttää ne myöhemmin vaikka jauhettuna mausteen tapaan esimerkiksi keitoissa ja kastikkeissa. Kuivatun sienijauheen maku on voimakas – lisää sitä vähän kerrallaan ja maistele valmistaessa, jottei sienen maku tule ruoassa liian voimakkaaksi.

Suppilovahveroreseptejä

Sieniä lautaselle ympäri vuoden

Jos syksyn sienisato jää vähäiseksi, kaupoista saa viljeltyjä sieniä ympäri vuoden. Herkkusienet ja siitakkeet ovat hyvä vaihtoehto korvaamaan metsäsienet monissa resepteissä. Selaa siis huoletta herkullisia sienireseptejämme, vaikket edes ehtisi sienimetsään. Vierailu ruokakaupassa voi toimia talven pelastajana.

Vinkit sienten poimimiseen

  1. Kerää vain ne sienet, jotka varmasti tunnet ja joiden tiedät olevan ruokasieniä. Jos olet epävarma sienestä, jätä se metsään. Tuntematon sieni voi olla pahanmakuinen tai pahimmassa tapauksessa myrkyllinen.
  2. Ota mukaan sienikori. Muovipussissa sienet murskautuvat helposti. Eri lajikkeet kannattaa kerätä valmiiksi omiin astioihin. Voit laittaa tätä varten korin pohjalle muutaman leivos- tai muovirasian. Sienestyskaverin kanssa lajijakoa voi tehdä myös koreittain.
  3. Ota sieniveitsi matkaan. Pidä sieniveistä korissa, kun kuljet metsässä.
  4. Pukeudu sään mukaan – ei liikaa, mutta ei liian vähän. Napakasti sidottu huivi tai hyttyssuojallinen hattu suojaa hirvikärpäsiltä.
  5. Mene metsään kumisaappaissa tai korkeavartisissa vaelluskengissä. Näin jalkasi eivät kastu kosteissa sammalikoissa ja ne suojaavat myös käärmeiltä.
  6. Puhdista sienet jo metsässä. Poista multainen tyvi ja tarkista, että sieni on toukaton. Jos jätät sienien putsaamisen kotiin, on edessäsi lähes kaksinkertanen työ, sillä puhdistamattomat sienet likaavat myös puhtaat sienet.
  7. Kerää sienet metsästä, älä teiden varsilta.
  8. Paina mieleen löytämäsi erinomaiset sienipaikat. Vaikka keräätkin sienet pois, sienirihmastot jäävät maastoon ja todennäköisesti löydät seuraavana vuonna samasta paikasta jälleen sieniä – ellei joku muu ehdi ensin.