Nirsoileva syöminen

Aika, pitkäjänteisyys, kannustus ja myönteinen ilmapiiri auttavat pientä maistelijaa monipuolistamaan ruokavaliotaan. Nirsoilusta ei pääse nopeasti eroon, mutta kärsivällisyydellä ruokavalio laajenee. Mikä avuksi, kun lapsi nirsoilee?

Nirsoilevan lapsen vuoksi ei ole suurta aihetta huoleen. Lapsen kiinnostus uusia ruokia kohtaan vaihtelee päivästä toiseen sekä ikäkausittain. Lapsi voi olla terve ja kasvaa normaalisti, vaikka söisikin toisinaan vain pieniä määriä. Syömisen haasteet ovat yleisiä etenkin leikki-iässä. Vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä jatkaa samojen ruokien tarjoilua, samalla odottaen, että lapsen rohkeus erilaisia ruokia kohtaan kasvaa. Ruokarohkeaksi opitaan vain ajan kanssa.

Uuteen makuun totuttelu voi vaatia 10-20 maistamiskertaa — muista kannustava ruokapuhe!

Lapset ovat erilaisia, myös suhtautumisessaan ruokaan. Toiset lapset ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia maistajia, kun taas toiset vaativat useita maistamiskertoja ja rauhallista tutustumista uusiin ruoka-aineisiin. Vanhempien on tärkeää tukea pientä maistelijaa: ruokavalion sujuvan laajenemisen avainasioita ovat kannustus, myönteinen ruokailuilmapiiri sekä kiireetön ruokailuhetki.

Uuteen makuun totuttelu voi vaatia 10–20 maistamiskertaa, joillakin vielä enemmän. Maistamiskertojen väliin ei kannata jättää liian pitkää aikaa, vaan uuden maun maistelua kannattaa harjoitella kerran viikossa. Tarjoathan myös aina jotain tuttua uuden ruoan kanssa. Ethän myöskään pakota, tai lahjo lastasi maistamaan, vaan kannusta lastasi alkuun vaikkapa tutkimaan uutta ruokaa. Muista muutenkin myönteinen ruokapuhe, ja kiitä lastasi vaikkapa siitä, miten mukavasti hän keskustelee ruokapöydässä.

Tutustukaa ruokaan kaikilla aisteilla

Lapsen kannattaa antaa tutustua ruokiin kaikilla aisteilla (maku, haju, tunto, kuulo) ja sallia hänen hiukan myös leikkiä ruoalla. Lapsi kannattaa ottaa mukaan myös ruoanlaittoon, sillä usein itse tehty ruoka maistuu paremmin, ja ruokaa tehdessä voi myös maistella uusia raaka-aineita. Myös uusien ruoka-aineiden sekoittaminen vanhaan tuttuun ruokaan voi olla keino opetella uusia makuja. Kerro kuitenkin lapselle rehellisesti, jos lisäsit tuttuun annokseen jotain uutta.

Tutustu lapsen makukouluun.

Tutustu ratkaisukeskeiseen Muksu-oppiin ja käännä ongelma taidoksi.

Sujuva ruokahetki

Ruokahetket on hyvä rauhoittaa perheen yhteisiksi hetkiksi. Tietokoneet, puhelimet tai lelut eivät kuulu ruokapöytään, ei myöskään sähköpostin, tai kännykän selaaminen aikuisella. Lähestyvästä ruokahetkestä on hyvä kertoa lapselle etukäteen, jotta hän tietää, että pian leikit ja pelit pitää keskeyttää.

Lapsi itse päättää syödyn ruoan määrän, ja lasta kannattaa jo pienestä pitäen kannustaa oman ruokansa annosteluun, vanhemman avustuksella. Jos annostelet ruoan lapselle itse, niin annostele lautaselle pieni määrä. Ruokaa saa aina lisää, jos se maistuu. Muun perheen esimerkki ruokapöydässä kannustaa lasta maistamaan.

Rento suhde ruokaan

Aikuisilla saattaa olla erilaisia ruokaan liittyviä asenteita tai rajoitteita. Tietyt ruoat saatetaan kokea epäterveellisinä, tai esimerkiksi liian sokerisina tai rasvaisina. Lapsilla tällaisia käsityksiä ei ole entuudestaan, elleivät aikuiset niitä heille opeta. Lasten ruokakasvatuksen tavoitteena tulee olla joustava suhtautuminen ruokaan. Mikään yleisesti käytössä oleva ruoka-aine ei ole sellainen, ettei sitä voisi joskus syödä. Yleensä sellainen ruoka, jota vanhemmat pitävät ”kiellettynä”, tuntuu lapsesta kaikista kiinnostavimmalta. Herkut ovat ruokavaliossa vain ”sattumia”, mutta niitäkin voi maistella silloin tällöin hyvällä omallatunnolla.

Milloin nirsoilu tai valikoiva syöminen tulee ottaa puheeksi terveydenhuollossa?

Pitkittyessään ruokapulmat saattavat johtaa tilanteeseen, jossa ruokailusta tulee turhauttava vuorovaikutustilanne, johon on hyvä pyytää apua esimerkiksi neuvolasta. Toisinaan nirsoilun taustalla voi olla jokin sairaus, kuten allergia, keliakia, refluksi tai suun motoriikan pulma. Myös tavanomainen sairastelu tai korvatulehdus voi aiheuttaa nirsoilua tai syömättömyyttä. Vertaistukea saa myös toisilta vanhemmilta. Lapsen nirsoilusta tai valikoivasta syömisestä on hyvä keskustella myös häntä hoitavien muiden aikuisten ja päiväkotihenkilökunnan kanssa, jotta voidaan laatia yhteiset käytännöt, miten lasta rohkaistaan ruokailutilanteissa.

Vinkkejä ruokarohkeuden kasvattamiseen:

  • Perheen yhteisissä ruokahetkissä lapsilla on mahdollisuus ottaa mallia muilta perheenjäseniltä.
  • Kunnioitetaan lapsen syömistahtia ja annetaan lapsen syödä rauhassa.
  • Lapsi saa itse päättää, minkä määrän hän syö. Vanhempi sen mitä on tarjolla. Jos mahdollista, anna lapsen itse ottaa ruokaa haluamansa määrä.
  • Pieneksi jäänyttä pääruoka-annosta ei korvata ylimääräisillä välipaloilla. On hyvä muistaa, että lapsen syömät ruokamäärät vaihtelevat kaikilla lapsilla eri aterioilla ja eri päivinä. Lapsille on toimiva kylläisyydensäätelyjärjestelmä: kun ruokaa on tarjolla monipuolisesti ja säännöllisin väliajoin (5−6 ateriaa päivässä), voi lapsi syödä jollain aterialla tavanomaista enemmän, mutta seuraavalla aterialla taas vastaavasti tavanomaista vähemmän.
  • Uudet ruoka-aineet on hyvä tarjota yksi kerrallaan, piilottelematta, samalla kertaa entuudestaan tuttujen ruokien kanssa.
  • Lapsen kannattaa antaa tutustua ruokiin kaikilla aisteilla (maku, haju, tunto, kuulo) ja ottaa hänet mukaan ruoanlaittoon, jolloin esimerkiksi kasviksiin voi olla helppo tutustua pilkkomisen ja pesemisen lomassa.

Muista kannustava ruokapuhe

  • Syödään yhdessä ja muistetaan myönteinen ruokapuhe: ”Hienosti istuit ja keskustelit tänään pöydässä”. Jätetään huomioimatta se, jos lapsi ei tänään halunnut maistella ruokia. Myönteisen ruokapuheen avulla ylläpidetään miellyttävä ilmapiiri eikä ruokailutilanteesta muodostu ikävää valtataistelua.
  • Ei maanitella, pakoteta tai lahjota syömään, mutta kannustetaan: ”Toivon että syöt sen verran, että jaksat tänään leikkiä kavereiden kanssa”.

Lähde mukaillen: Sydänliitto / Neuvokas perhe