Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivän juhlaan kuuluvat runsaat pataruokien maut ja kotimaiset, perinteiset ainekset. Suunnittelimme avuksesi myös valmiin, helpon pyhäinpäivän menun. Päivän hyvän ruoan äärellä kruunaa herkkuhetki omenapiirakkaa tai pyhäinpäivän kakkua maistellen.

Pyhäinpäivänä leivotaan

Leivonnan ystävälle pyhäinpäivä tarkoittaa hyvää aikaa laittaa uuni kuumaksi ja käydä kakun tai piirakan valmistamisen kimppuun. Kokeile tyrni-lakkakakkua, päärynä- tai omenapiirakkaa, tiramisun makuja tai leivo pyhäinpäivän kakku, joka on saanut inspiraationsa tuhatlehtileivonnaisesta. Vai tekisikö sittenkin mieli pullaa tai jotain suolaista, kuten herkullista pataleipää?

Mausteinen lihapata muhii pyhäinpäivänä uunissa

Pyhäinpäivänä syödään ilman kiirettä ja makoisasti, jolloin on mitä parhain hetki valmistaa maukasta lihapataa — kuitenkin hieman uusilla ideoilla.

Kuten pataruoissa yleensäkin, raaka-aineiden esikäsittely on se, joka ottaa tekijältään kokkausaikaa, mutta uuni hoitaa pääsääntöisesti loput. Pataruoat ovat myös huolettomia valmistaa, sillä kypsennysaika ei ole minuutilleen tarkkaa. Kun pata muhii uunissa nelisen tuntia, on aikaa tehdä vaikka ja mitä muuta. Pitkä kypsennysaika on myös hyvä syy valmistaa samalla energialla (niin sähkö kuin omakin työ laskien) ruokaa kerralla isompi määrä.

Lisää makua lihapataan Lihapata edustaa ruokalajityypiltään hyvinkin perinteistä ruokaa. Pitkään haudutettavissa pataruoissa käytettävät lihanosat ovat edullisia ja erittäin maukkaita muhiessaan yhdessä mausteiden ja muiden makua antavien raaka-aineiden kanssa hitaasti ja hartaasti.

Tässä possun kasslerpadassa mausteisuutta tuovat helposti ja erinomaisen maukkaasti espanjalainen chorizomakkara ja kokonaiset chilit. Suosittelen ehdottomasti käyttämään kunnon kovahkoa chorizomakkaraa, sillä vain ne antavat kunnon potkun ja värin tähän pataan. Silloin saat punaisemman lopputuloksen kuin kuvissa. Juhlaruoan kruunaa mikäs muukaan kuin täyteläinen kuohukerma.

Pata sämpylällä vai sämpylä padalla? Tällä kertaa pataa ei tarjotakaan perunoiden tai riisin kera, vaan onton sämpylän. Lihapadan on arvioitu riittävän kymmenelle ruokailijalle ja jokaiselle ruokailijalle varataan oma sämpylä.

Sämpylöiden on hyvä olla korkeita ja isoja, sillä niistä irrotetaan ensin lakki ja sisus koverretaan sormin nyppimällä. Tällä sämpylänyhdöllä voi pataruoan suurustaa makunsa mukaan. Se siis sakeuttaa padan, jos niin halutaan. Kun tarjoilun aika on, sämpylä täytetään runsaasti padalla, joka saa valua yli äyräiden. Juhlaruokana on siis tarjolla sämpylää padalla.